Kuistin kukkia

 Lähellä olleiden koivujen kaatamisen jälkeen kuisti muuttui paljon valoisammaksi ja auringon paistaessa se oli kuuma. Hankin sen eteläikkunalle verenpisaroita, jotka viime kesänä siinä viihtyivät. Nyt ne tiputtivat nopeasti kukkansa. Kokeilin myös neilikoita, mutteivät nekään viihtyneet kuumalla kuistilla. 

Ikkunoiden kunnostuksen ajan kamarin pelargoniat olivat evakossa vierastalon edustalla. Siellä ne eivät voineet hyvin. Tajusin lopulta tuoda pelargoniat kuistille ja siellä ne innostuivat kukkimaan. Olisi pitänyt leikata niitä ja ottaa pistokkaita, mutten hennonnut. Leikkaus on vuorossa keväällä jos kukat selviävät talvesta.

Verenpisarat siirsin aittarakennuksen eteen. Siellä ne aloittivat uuden kukinnan ja nyt on menossa kolmas kukintakerta. 

Neilikat siirsin ulos maahan ja siellä ne viihtyivät.

Kunnes joku söi kukat. Toin loput nuput sisälle.

Kuistin pöydällä on ollut muurikello ja tummanpunainen pikkuruusu.

Ikkunat on nyt kunnostettu ja pelargoniat pääsivät entiselle paikalleen kamarin ikkunalle. Juuri ja juuri ne siihen mahtuivat. Kuistilla on nyt syyskukkia.

Maalauskauden päätös

 Ainakin ulkona maalaaminen on loppu, niin viileäksi ilma on muuttunut. Punamultaa vielä saattaisi voida vedellä johonkin seinään. Jotain pikkujuttuja ehdin vielä maalata. Kun sisällä olin saanut maalattua ikkunanpuitteet valkoisiksi, alkoivat siniset ovenpielet eteisessä häiritä minua. Sinistä maalia oli vedetty myös saranoihin ja päädyin rapsuttamaan niistä kaiken maalin pois. Olen miettinyt saranoiden maalaamista mustaksi, mutta toistaiseksi ne saavat olla maalittomia, ruosteisia rautasaranoja. Ovenpielissä oli pohjimmaisena jotain ihmeellistä maalia, josta valkoinen maalini hilseili pois. Jouduin kaivamaan esiin tartuntapohjamaalin ennen kuin sain pielet valkoisiksi. Lopuksi kiinnitin oven päälle Rörstrandin keramiikkakyltin kertomaan, kuka täällä asustelee.

Kun mökki nyt on saanut uuden maalipinnan, oli sen edessä oleva kukkalaatikkokin maalattava. Nyt se ei enää häiritse nuhruisuudellaan. Krysanteemien tilalle on kohta keksittävä jotain muuta. Portailla on yhden päivän kanttarellisaalis.

 

Maalauskauden ensimmäinen kohde oli puuvajan etuseinä. Sitä yritettiin myös oikaista. Puuvajan puupinot oli tehty nojaamaan etuseinää vasten ja pino oli painanut seinää eteenpäin. Seinän alahirsi oli lahonnut, samoin oven pielihirret. Ne oli laitettu suoraan maata tai kalliota vasten. Talvella tyhjensin seinän vierustat ja kun maa oli sulanut, oikaistiin seinää kiiloilla. Niillä saatiin myös ovi tukevammin paikoilleen. Oven lahonnut alaosa sahattiin pois ja nyt puuvaja näyttää siistimmältä.

Räystäskouru vielä odottaa paikoilleen laittamista. Sitten ei polttopuiden hakija kastu sateella.

Saniaispuutarha

 Pieni saniaispuutarhani saunan takana oli jäänyt lepän taimien keskelle ja vaati niiden raivaamista päästäkseen esiin. Sen ympäriltä kaadetut lepät ovat vesoneet runsaasti. Myös saniaiset ovat kasvaneet hyvin. Samoin niiden mukana siirtynyt raparperi. Vain tukkien päällä ollut alvejuuri ei selvinnyt talvesta. Sen tilalle on noussut sieni. Olin vähän myöhässä leppien poistamisessa. Se olisi pitänyt tehdä heinäkuun alussa. Mutta vielä taimissa on lehdet eikä kaikki voima vielä ole siirtynyt juuriin valmistamaan ensi kesän vesomista. Ylimääräisiä viinimarjan taimia yritin repiä maasta juurineen.

Etanat ovat syöneet reikiä raparperin lehteen. Kuunliljat ne olivat jättäneet rauhaan.

Aliarvioin aina saniaisten kasvun. Keväällä ne ovat pitkään vain mättäitä ja lehtien rullalla olevat alut eivät kerro totuutta tulevasta kasvusta. Täällä isompien jalkoihin ovat jääneet uushankinnat, metsäimarteet. Ne pitääkin siirtää muualle. Konnantatar voi tietenkin hyvin. Ja tänne, niinkuin muutamaan muuhunkin paikkaan, on ilmestynyt konnanmarjaa. Sen enempää konnia ei ole, sammakoita kasvillisuuden seasta hyppii.

Myös rantakukat jäivät kosteikkoni reunalla saniaisten varjoon. Myyriä ne eivät kiinnostaneet, mutta ne oli pakko kaivaa maasta pois saniaisten alta. Uusi paikka näillekin on keksittävä. 

Saniaisissa ja viinimarjapensaan lehdissä näkyy jo merkkejä syksyn läheisyydestä. Viinimarjapensas ei tunnu uskovan, että kasvatan siitä puumaista. 

Yksi kukkakin saniaispuutarhastani löytyi.