Yllättäjiä

 Olin upottanut yhden liljan ruukussaan talveksi kasvilavaan ja siellä se säästyi myyrien hampailta. Kun kaivoin sen maasta, se lähti vauhdilla kasvuun aurinkoisella paikalla vierastalon edessä. Varmuuden vuoksi sidoin sen narulla seinään kiinni kun se ylti melkein oven korkeuteen.

Mutta kun nuput alkoivat paisua ja painaa, sen molemmat varret olivat katkenneet. Ikävä yllätys, mutta etsin niille ison maljakon, vain vanha pesukannu oli riittävän suuri. Puuhellan päällä lilja on kukkinut ja tuoksunut pitkään.

Mustikan poiminnan aikaan saattaa löytää yövilkan kukan. Etsin niitä paikasta, josta viime vuonna löysin yhden kukan. Siinä ei ollut mitään, ei kuihtunutta kukintoa, ei lehtiruusuketta. Eikä mikään ihme, sillä löysin tiedon, että  kukkavarsi ja lehtiruusuke häviävät kukinnan jälkeen. Lehtiruusukkeita löytyi samasta paikasta kuin viime vuonna. Ne ovat talvehtineet vihreinä.

Lehtiruusukkeeseen pitäisi tulla kukka kun se on kolmen vuoden ikäinen. Siemeneltä on mennyt jo viisi vuotta lehtiruusukkeen kehittämiseen. Tämä kasvi vaatii sen ystävältä kärsivällisyyttä. Mutta yövilkka leviää myös laajan juurakon ja siitä leviävien rönsyjen avulla. Ja sitten, kaukana edellisestä kukasta, melkein tiellä, huomasinkin kaksi yövilkan kukintoa. Löysin niitä vielä lisää, yhden naapurin, yhden omasta metsästä. 

Olen vuosia kasvattanut kosteikkokasveja vesiastioissa olevissa ruukuissa.Talveksi kaivoin ruukut maahan. Rentukat ja rantakukat ovat kukkineet vuosittain, mutta keltakurjenmiekka vaan kasvoi ja kasvoi eikä kukkinut. Edellisvuoden syksyllä istutin sen saunan vieressä olevaan ojaan ja mielessäni sanoin sille, että enää en sen eteen tee mitään. Yhtenä päivänä yllätyin kun ojan suunnassa näkyi jotain keltaista ja kurjenmiekkahan se siellä kukki. Kärsivällisyyttä sekin vaati. 

Rentukatkin olen siirtänyt ojaan. Kaivon luona kukkivat vielä rantakukat, kovin pitkäksi ovat nekin tänä vuonna kasvaneet, mutta luonnonkukkina ne pysyvät pystyssä. Syksyllä taidan siirtää nekin ojaan.

Kurkistelen välillä jouluruusujen lehtien alle ja tänä vuonna, pitkästä aikaa, yksi teki kukan jo syksyllä. Laitoin sen päälle nopeasti suojan, jottei sitä syötäisi. 

Kumpa vielä myyrät yllättäisivät ja häipyisivät pihaltani.