On maariankämmekän kukinnan aika. Joitakin pieniä kukkia näkyi jo mökkitien varrella ja lähdin katsomaan, löytyisikö niitä myös metsästä. Korkeat, napaan ulottuvat sananjalat ovat metsässä peittäneet polkuni. Oli vaikeaa hahmottaa, missä vanha reittini kulkee. Sitten sananjalkojen kasvustossa oli aukko ja siinä kukkiva valkolehdokki. On kuin aarteen olisi löytänyt. Metsän aarre tämä kokonaan suojeltu kämmekkäkasvi taitaa ollakin.
Löytyi metsästä maariankämmeköitäkin, kallioiden välisessä notkossa niitä oli runsaasti. Osa vielä nuppuvaiheessa. Puro notkon pohjalla on kuivunut, veden sijasta siinä on vain kiviä.
Toiset kasvit jo täydessä kukassa.
Puolukan kukintaa on vain vähän.
Vanamot eivät kukkineet, mutta talvikkien kukinta on runsasta.
Oravanmarjankin kukkia löytyi vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti