Kotilieden sisustusohjeita

Olen joskus ostanut vanhan Kotiliesi-lehden. Varmaankin Martta Wendelinin piirtämän kauniin kannen huokuttelemana. Mutta vuoden 1949 Kotiliesi antaa myös sisustusneuvoja. Jutun otsikko on Pirtti, maalaiskodin viihtyisä keskus. Ja sen mukaan pienviljelijän kotiin sopii vielä nytkin tupakeittiö. No, sellaista minäkin juuri kasaan Ikean palikoista. Lehden mukaan tukeva pöytä ja penkit sekä yksinkertaiset tuolit sopivat pirttiin. Vanha keinutuoli kunnostetaan mukavaksi istuinpaikaksi. Vanha kaappikello ja perintöarkku ovat aarteita, joita hellien säilytetään vielä seuraavia sukupolvia varten. Keinutuolin lisäksi minulla on myös perintöarkku.

Oma perintöarkkuni on äitini kapiokirstu. Oletan, että se on valmistettu Kakolan pahamaineisessa vankilassa. Hienoja taiteilijoita siellä on ollut. Arkun saa lukkoon kauniilla avaimella ja taisi se lukossa ollakin äidin salaisuuksia suojana.

Äiti yritti varjella arkkua ja meitä lapsia kiellettiin istumasta sen päälle. Mutta vuosikymmenien myötä kirstu on saanut kolhuja ja maalia on pahasti rapissut pois.

Mielestäni aina puhuttiin, että arkun saa toinen siskoni. Mutta kun vanhempien kuoltua kävimme läpi tavaroita, ei hän sitä huolinutkaan. Riemuissani ilmoitin, että minulle se kyllä kelpaa. En aio yrittää korjailla arkkua. Se saa olla sellainen kuin on. Ja toivottavasti joku seuraavista sukupolvista sen aikanaan huolii.

Arkku on jo löytänyt paikkansa ja se saa pysyäkin leivinuunin edessä. Joutuu se vielä siirtymään siksi aikaa kun listat laitetaan muurin eteen. Keinutuoli on vielä väärässä paikassa. Tilaavievänä kapineena se on ollut koko ajan remontin tiellä. Mutta hyvä siihen on välillä istahtaa.