Sisarellani oli suuri ja hieno kuolanpioni. Ihmettelin kun hän harmitteli joutuessaan olemaan poissa kun pionit kukkivat. Yhtenä jouluna sain häneltä lahjaksi pussillisen pionin siemeniä. Nyt kun olen lueskellut pionin kasvatuksesta, tuntuu ihmeeltä, että sain siemenistä kasvamaan yhden pionin. Monta vuotta meni, ennen kuin se kukki. Ja aina kun se kukki, olin töissä. Pari kertaa olen nyt onnistunut olemaan paikalla kukinnan aikaan. Nytkin joudun lähtemään kaupunkiin. Saattaa olla, että seuraavan kerran kun tulen mökille, on kukinta ohi.
Oma tupani ja tonttini on nyt korkealla mäellä metsän keskellä. Hämeessä se on edelleen, ei enää kivikkoisella tontilla humuksen tummaksi värjäämän joen varrella, jossa oma leikkimökkini ja puuhamaani ennen sijaitsi. Vanha mökki, rantasauna ja 3000 neliötä maata vaihtuivat suureen metsään ja pientilan pihapiiriin. Tarkkailen edelleen luontoa, yritän saada kasveja kasvamaan ja kunnostelen paikkoja.
tiistai 31. toukokuuta 2016
Tulppaanin ja pionin punaista, syreenin sinistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti