Kylvösuunnitelmia

Keräsin taas perennojen siemeniä, muiden kuin sormustinkukan, sillä sen taimia on taas kaikkialla. Ensin kiersin pihalla ja ravistelin kypsiä siemeniä siemenkodista ja kun kaikki siemenet alkoivat olla kypsyä, leikkasin siemenkodat ja työnsin niitä paperipusseihin. Niiden pohjilta sai kerättyä siemenet..

Akilleaa ja lehtosinilatvaa kylvän pieniin metsäpuutarhoihin, joissa niitä onkin alkanut kasvaa. Siemenestä kasvattaminen vaatii aikaa. Tänä vuonna molempiin pieniin metsäpuutarhoihin ilmestyi kukkivia varsankelloja, joiden siemeniä oli monta vuotta sitten niille kylvämässäni siemenseoksessa. 

Pienet mansikkamaani olivat jääneet isoiksi kasvaneiden kirsikan ja omenapuun varjoon ja siirsinkin mansikat muualle. Päätin, ettei tilalle tule kukkapenkkiä. Niistä sain tarpeekseni kun erehdyin kylvämään sammaloituneisiin kukkapenkkeihin ronskisti sammalsyöppöä. Ymmärsin vasta myöhemmin, mistä aineesta on kysymys. Se on nurmikon lannoitetta ja niinpä kukkapenkkeihin kehittyi heinäpeltojen alkuja. Niiden kitkemisestä sain tarpeekseni. Talveksi upotin mansikkamaan paikalle pari sipulikasvien ruukkua. Kokeilussa on kevätkellon kasvatus ruukussa. Ihastuin sen hentoihin kukkiin.

Ostin taas muitakin sipuleita.

Sipulikukkaruukkuja upotin muuallekin, mutta on epävarmaa, miten sipulien käy, kun on ollut pitkään niin lämmintä. Ovatko ne alkaneet kasvaa liian aikaisin? Varmuuden vuoksi ostin lisää krookuksia ja niissäkin on jo kasvun alkua. Krookuksia kasvatan sisätiloissakin. Niiden sipulit häviävät ulkona maasta. Kokeilussa on kerroskasvatus, yhteen ruukkuun laitoin alle tulppaanien ja päälle krookusten sipuleita.

Tietysti ostin myös uusia siemeniä. Kesällä pihalla ei ollut yhtään unikkoa, mutta ensi kesänä niitä pitäisi olla. Ainakin ostin runsaasti niiden siemeniä. 

Raivasin kesällä mökin takana olevia alueita ja yritän tehdä sinne kukkaniittyjä. Ainakin ruiskanokkia ja unikkoja sinne kylvän. Osan kylvän jo syksyllä, mutta talvikylvöjä ei vielä voi tehdä, kun maa on täysin sula.

Vielä löytyi kukkia

 Kun luvassa olivat syksyn ensimmäiset pakkasyöt, kävin keräämässä pihalta viimeisiä kukkia. Sormustinkukan varren latvasta löytyi vielä kukkia. 

Maksaruohot kukkivat. Ne kestävät pientä pakkastakin, mutta otin jo nyt pari kukintoa sisälle juurtumaan.

Orvokkeja sinnittelee eri puolilla pihaa.

Keräsin yksittäisiä kukintoja maljakoihin.

Pakkasöiden jälkeen kukkien sijaan ulkoa löytyi muuta kaunista.

Tienvarren heinikko oli houkuttelevan pehmoisen näköinen.

Hyvä uutinen

Mäki, jolla mökkini on, jatkuu naapurin puolella. Siellä on hienoa vanhaa metsää. 

Raja kulkee noin metrin etäisyydellä puuvajani seinästä. Olen usein miettinyt, mitä jos naapuri teettää tässäkin metsässä avohakkuun. Hieno metsä tuhoutuisi ja samalla maisema mökkini vieressä. Siinä menisivät myös hyvät mustikkapaikat. Olen pohtinut, että tekisin ostotarjouksen mäestä, mutta ainakaan nykyisen omistajan isä ei aikoinaan ole suostunut myymään metsää. Vuokrausta käytetään maiseman säästämiseksi tai ehdottaisinko jollekin taholle metsän suojelemista. Mutta pelästyisikö omistaja niin, että hakkauttaisi metsän heti.

Sitten yhtenä päivänä olin kävelemässä mökilleni. Naapurin portin luo oli pysäköitynä outo auto. Se jatkoi matkaa ja pysähtyi myös tien varrella olevalle ohituspaikalle. Kun tulin mökkitien ja oman tieni risteykseen, seisoi auto siinä olevalla kääntöpaikalla. Jokainen outo auto herättää epäilyksiä ja meninkin auton luo ja kysyin siinä olevilta naisilta, etsivätkö he jotain. Vanhempi nainen esittäytyi ja hänhän oli naapurimetsän omistaja. Hän oli tyttärensä kanssa tullut kiertämään metsäänsä. Minä tietysti sanoin, että tuon mäen metsä pitäisi suojella ja sain kuulla, että se onkin suojeltu. Suojelu ei näy kartoilla, koska se on määräaikaista, kestää 10 vuotta. Voi, miten hyvä uutinen.Tytär saa sen jälkeen päättää, mitä metsälle tehdään. Metsänomistaja asuu kaukana eikä usein käy metsällään eikä tien hoitamisesta päättävissä kokouksissa. Mutta hän kertoi, että hänen isänsä, sotaveteraani, oli vielä 80-kymppisenä käynyt itse  hoitamassa metsäänsä. 

Kiersin sen jälkeen kuvaamassa metsässä ja sieltähän löytyi kanttarelleja. Kun ei muuta ollut, keräsin niitä pusakan helmaan. Ne olivat sen verran kuivia, että sain taiteltua kannat irti, nehän pitää jättää metsään.

Metsässä on maa- ja pystylahopuuta. 

Joku lintu oli tiputtanut sulan metsään.

Muurahaiset olivat rakentaneet ison kodin itselleen.

Kääpiä löytyy.

Ja löytyy sieltä suppilovahveroitakin.