Helmikuun aurinko

Auringossa on jo voimaa, yöllinen 19 asteen pakkanen oli sen ansiosta laskenut puoleen päivään mennessä kymmenen astetta.  Hanki kantaa sen verran, ilman lumikenkiäkin, että pystyin kiertelemään omia ja naapurien maita ja metsiä. Ei ole paha, vaikka jalka painuisikin lumeen, lunta ei ole paljoa. Vanhan riihen päädyssä oleva pönttö on ehkä liian hyvin naamioitunut harmaaseen seinään. En ole nähnyt, että siinä olisi ollut asukkaita. Nyt aurinko on kuitenkin aloittanut sen lämmittämisen tulevia vuokralaisia varten. 

Riihen kurkihirren pään päällä on pesä, tai entinen pesä. Se voisi olla oravan tekemä.

Lumet eivät ole ehtineet pudota ladon katolta viimeisimmän suojan aikana. Valo piirtää hienoja varjoja seinälle.

Krookusruukussa oli pari narsissia, joiden kukat nyt loistivat auringossa.

Mäelläni männyt saavat auringonvaloa.

Pihalla aurinkokello käy kesäajassa.

Aurinkoiset päivät taitavat kohta olla ohi ja pitää taas varautua suojasäähän ja liukkauteen. 

Pistokkaat multaan

 Pelargoniat innostuivat kasvamaan, kun valo lisääntyy. Kauniiksi niitä ei kuitenkaan voinut sanoa, vanhimmat niistä oli leikattava.

Vielä on ehkä liian aikaista leikata niitä, mutta valehteleva kuu on kasvamassa ja sen mukaan on hyvä aika kasvulle. Kuun sirpin voi tulkita merkitsevän D:tä, descending eli laskeva. Toinen tulkinta on, että sirppi on osa P.tä, pienenevää. Ja asia on sitten päinvastoin. Poltan kuivia puita enkä pilaa ilmaa pienhiukkasilla, piipusta tulevaa savua tuskin huomaa.

Uudemmat kukat jätin leikkaamatta, jotta ikkunoille jäisi vihreyttä. Maksaruohon oksat ovat juurtuneet ja alkaneet kasvaa. Nekin pääsevät multaan.

Pelargonioiden pistokkaita en tällä kertaa laittanut veteen juurtumaan, vaan työnsin ne suoraan kosteaan multaan.

Nyt ikkunoilla on tilaa.

Muovin alla juurtumista odottavat pistokkaat pitää vielä sijoittaa jonnekin, jos ne näyttävät lähtevän kasvuun.

Nyt toivon, ettei tulisi viime talven kaltaisia hurjia pakkasjaksoja. Silloin mökki pääsi niin kylmäksi, että osa pelargonioista paleltui.

Kukat aloittavat kevään

 Istutin syksyllä krookuksia ruukkuihin. Osan niistä kaivoin maahan, osa ruukuista talvehti sisätiloissa. Krookukset olivat ilmeisesti liian lämpimässä paikassa sisällä, koska kukkien versot alkoivat kasvaa jo tammikuussa. Olen ottanut ruukkuja valoon yksi kerrallaan, sillä krookusten kukinta on niin nopeasti ohi. Joka vuosi nämä kaunottaret aloittavat kevääni kukinnallaan.

Kaikkien krookusten väri ei ollutkaan perinteinen violetti, joukossa oli valkoisia kukkia.

Ja vanhetessa kukan väri vaalenee.

Olen katsellut ulkona lumettomia alueita, mutta onneksi siellä sipulikukat eivät vielä nouse maasta. Sillä ei talvi vielä ole loppunut. Vielä on yksi ruukku krookuksia pimeässä odottamassa pääsyä valoon ja kukintaan. Ja jo nyt harmittaa, kun en laittanut enempää sipulikukkia ruukkuihin sisälle talvehtimaan. Kohta olen ostokukkien varassa. Ensimmäisiä ovat perinteisesti esikot. Tämän vuoden ensimmäinen on hempeän värinen, yritän ostaa eri värisiä. Niitä olen sitten kesällä istuttanut eri paikkoihin pihalle, vaikka siellä parhaiten viihtyvät tavalliset kevätesikot.

Ulkona ensimmäisiä kukkijoita ovat lumikellot. Jos lumen määrä pysyisi niin vähäisenä kuin mitä se nyt on, pääsisivät ne nopeasti kukkimaan.