Piha villiintyy

 Muutamassa lämpimässä, aurinkoisessa päivässä piha on muuttunut siististä kevätpihasta villiksi ja vihreäksi. Naapureissa jo käyvät ruohonleikkurit, minä vaan katselen, ihmettelen ja mietin, mistä aloittaisin pihan siistimisen. Joitakin narsisseja vielä kukkii. Mount Hood-lajike, suosikkini, on viimeisiä, vaikka sen pitäisi olla aikainen. Lemmikit valtaavat sen ympäristöä, Pitää etsiä narsisseille uusi paikka. 

Lemmikit leviävät minne niitä huvittaa. Ensimmäiset omenankukat avautuivat tänään.

Myös valkovuokot leviävät. Nämä ilmestyivät mansikkarivin päähän.

Kielot ovat valloittamassa mökin edustan. Pienensin syksyllä syreenipensaita ja se näyttää innostaneen kieloja kasvamaan niiden alla. Näkymä aitan päädyn suuntaan.

Aittarakennuksen toisessakin päässä niitä on myös runsaasti. Muistan, kun mökin ostettuani luulin, ettei täällä ole kieloja. On niitä ja runsaasti.

Metsässäkin niitä on.

Kevätesikko siementää tehokkaasti ja pieniä taimia ilmestyy pihalle.

Vuohenputket kasvavat vauhdilla ja peittävät pian kukat. On aloitettava taistelu niitä vastaan ja siistittävä ainakin mökin edusta ja kulkuväylät.

Yllätyksiä

 Kesällä kaksi vuotta sitten sain talteen muutaman kuolanpionin siemenen. Kylvin ne ruukkuun, joka on odotellut kasvihuoneen nurkilla. Nyt ruukusta nousi muutama taimi. Hyvää kannatti odottaa, kuolanpioneja ei ole koskaan liikaa.

Ihmeellisiä asioita tapahtuu muutenkin. Kukkapenkkiin on ilmestynyt uusia kasveja. Sen reunalla, johon viime kesänä siirsin konnantataraluetta siivotessa löytyneet kuunliljat, kasvaa nyt rivissä viisi kasvia, joita en ennen ole nähnytkään. On kuin joku olisi ne siihen istuttanut, mutta en ainakaan minä.

Aluksi luokittelin kasvit rikkaruohoiksi, mutta päätin sitten katsoa, mitä niistä tulee. Kun kukat aukenivat, pystyin googlaamaan kasville nimen. Tämä on ilmeisesti rohtoimikkä (Pulmonaria obscura). Kukkien väri muuttuu punaisesta siniseksi ja ilmeisesti lehdetkin muuttuvat kesän mittaan. Muurahaiset kai levittävät näitä. Kovaa vauhtia imikät kasvavat ja kyseessä taitaa olla tuoksuvadelmaa ja konnantatarta vastaava kasvi, jota ei kuriin saa. Kukkapenkistä nämä saavat lähdön. Ensimmäinen on jo uudessa paikassa metsäpuutarhan reunalla.

Seuraava yllätys oli ikävä. Viime viikonvaihteen myrsky oli kaatunut puita metsästäni. Syksyllä kaatuneen kuusen päällä makaa kaksi isoa puuta juuret pystyssä. Tällä nurkalla metsästä ei paljoa ole jäljellä. Muuallakin kuusia oli kaatunut, mutta luonnon monimuotoisuus hyötyy lahopuusta, jota täällä on tulossa.

Keväinen metsä

 Minusta keväinen sinivuokkometsä on lumoava. Vuokkoja on paikoin valtavasti, paikoin vähemmän, mutta kaikki ne ovat hienoja. Kukinta-aikaan käyn päivittäin tervehtimässä metsän kukkia eri paikoissa. Metsäpuutarhan ja sen ympäristön sinivuokoista joku roisto oli käynyt napsimassa kukat suuhunsa. Niin on käynyt myös mökin takana kasvaville vuokoille, siksi niiden päällä on verkko. Metsässä kukat ovat saaneet olla rauhassa.

Niitä on kuivien sananjalkojen ja talvikkien seassa, ruohikoissa ja mättäillä. Värit vaihtelevat. Valkoista sinivuokkoja en tänä vuonna löytänyt. Ehkä sekin on muuttunut siniseksi.

Muitakin kukkijoita löytyy: Kevätpiippo.

Saniaiset ovat heräämässä. Vähitellen niiden kiemuraiset kerät avautuvat lehdiksi.

Näkymä saunan takaiseen metsään alkaa vihertyä hennosti.

Luonto odottaa pakkasöiden loppumista ja lämpötilan nousua ja sitten kasvu etenee vauhdilla ja metsän vihreys syvenee.