Paljonko lämmintä?

Ruma digitaalinen kello, jonka olen voittanut jostain arpajaisista ja jota olen pitänyt mökillä siinä olevan lämpömittarin vuoksi, alkoi temppuilla. Ajan se näyttää oikein, mutta syksyn edetessä aloin ihmetellä kun sen mukaan lämpöä oli aina vaan 18 astetta. Aloin etsiä netistä sen tilalle mökkiin paremmin sopivaa vanhaa lämpömittaria. Ja eikös sieltä tarjottu sellaisia avaimen mallisia metallisia lämpömittareita, jollaisen mökiltä jo olen löytänyt. Tai samaa tyyliä olevia ankkureita, hevosenkenkiä ja tuulimyllyjä. Tämän joku on saatu lahjaksi, siihen on raapustettu E H 50 v. 

Lämpötilan seuraaminen on nyt entistä tärkeämpää, sillä mökin suhteellisen edullinen kahden vuoden sähkösopimus loppui syyskuussa ja kulutuksen hinta melkein kaksinkertaistui. Toki sähkön siirto on se, josta suurin osa sähkölaskusta muodostuu, mutta silti nyt on sähkönkulutusta pienennettävä. Omavaraisbloggaajien marraskuun yhtenä aiheena onkin sopivasti sähkön säästäminen. Minulla ongelmana on vierastalo, jota ei ole tehty ympärivuotiseen käyttöön. Olen kuitenkin lämmittänyt sitä talvellakin ja säilyttänyt siellä maaleja ja muita aineita, jotka eivät saa jäätyä. Nyt yritin löytää niille mökistä säilytystilaa. Sitä ei paljoa ole, mutta sängyn ja tuvan puusohvan alle mahtuu vielä laatikoita. Ennestään siellä on säilytyskalusteina vanhoja matkalaukkuja.

Olen talvettanut vierastalossa kasveja ja siellä sipulikukkaruukut ovat odottaneet kevättä. Sinisarjat kukkivat kesällä ensimmäisen kerran enkä haluaisin niistä luopua. Kehittelen suunnitelmia, kenen tutun sopivia säilytystiloja käyttäisin hyväkseni. En vierastaloa kylmäksi jätä, yritän soveltaa ylläpitolämmitystä niin, että sen sisälämpö olisi ulkolämpötilaa korkeampi jotta rakenteet säilyisivät kuivina.

Lopulta löysin Torista pienen sievän lämpömittarin tuvan seinälle. Mökin oven tiivisteitä olen korjaillut ja nyt vedin verhoja ikkunoiden eteen. Puuta on ja sitä pitää käyttää enemmän lämmitykseen. Muuten en sähköä pysty säästämään. Mökissä on peruslämpö silloin kun en ole paikalla.

Ja netin selailusta seurasi, että hankin myös esineen, jota en tiennyt tarvitsevani, viinin lämmön mittarin. Omaatuntoa hiukan helpottaa se, että ostin sen Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta.

Omavaraisten teemana marraskuussa on myös kestävä kehitys, esim. vanhojen tavaroiden tuunaus. Minulla on ollut tapana kunnostaa talvityönä huonekaluja. Tämä vuonna jatkan vanhan tuolin maalin poistoa. Se on ollut hankalampaa kuin mitä kuvittelin. Maalinpoistoaineet eivät tehoa enkä omista kuumailmapuhallinta.

Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) koordinoivat #suuntanaomavaraisuus -postauksia. Ryhmäläiset kirjoittavat joko omasta omavaraisesta elämästään tai kuukauden aiheista. Alla linkit marraskuun kuulumisiin.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Evil dressmaker 

Villa Varmo 

Harmaa torppa 

My CO2 Quota 

Sininen tupa

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Suo kutsui

Karpaloita on suolta tänä vuonna löytynyt paljon. Kävin jo aiemmin tutkimassa niiden tilannetta. Silloin oli lämmintä ja suokin vielä kuiva, mutta nyt oli tilanne toinen. Jalka painui syvälle rahkasammalmattoon ja saapas juuttui märkään turpeeseen. Sormet olivat kohmeessa kun kaivoin marjoja kylmästä sammaleesta. Mutta sellaista karpaloiden poiminta on.

Suolla on liikkunut muitakin, reunalla on hirven jätöksiä ja suolla jonkun pienemmän eläimen. Kaipa jokaisen oikeuksiin kuuluu myös kakkiminen toisen suolle. Yhdet jäljet johtavat keskelle suota, sinne kukaan ihminen tuskin on suunnistanut. Hirven jälkiä nämä eivät ole, ehkä karhun.

Olen jo keittänyt ensimmäiset karpalomehut. Karpalossa on paljon C-vitamiinia ja karpalomehu ja karpalovalmisteet vähentävät toistuvista virtsatietulehduksista kärsivien oireilua.

Annoin rasiallisen marjoja lahjaksi puolukoiden poimintakaverille, jolle en uskalla edes ehdottaa suolle lähtemistä.

En minäkään ihan mihin vaan uskalla astua, en esimerkiksi tälläisiin märkiin paikkoihin, joissa avovettä on näkyvissä.

Jos ilmat lämpenevät hiukan, palaan vielä suolle, sillä kesällä kukkia etsiessäni tajusin, että karpaloita on suon toisellakin puolella.

Ennen pakkasta

Olin lykännyt kasvihuoneen pesemistä, mutta nyt oli pakko ryhtyä toimeen kun luvassa oli jakso pakkaspäiviä. Pesun aikaan kasvihuone oli vielä lämmin ja sade rapisi iloisesti kattoon. Ulkopuolelta pesin seiniä, mutta katon vuoro on myöhemmin kun puiden lehdet ovat pudonneet. Jätin tomaattien tukitelineen naruineen paikoilleen. 

Humala pitäisi kai leikata vuosittain, mutta en ole sitä tehnyt. Nyt otin siitä muutamia versoja. Tarkoitus oli tehdä niistä kranssi, mutta siitä ei tullut hyvää. Lopulta pujottelin ja sidoin kävyt valmiiseen kranssipohjaan. Humalainen tuoksu on niin vahva, että tämä on koristeelle paras paikka.

Poistin pihalta pikkukuusia. Osan, jotka sain juurineen maasta, istutan kevällä johonkin sopivaan paikkaan. Osan katkaisin ja laitoin ne mökiltä löytyneisiin pulloihin. Kasvihuoneen eteenkin tuli kuusi.

Hain havuja tien viereen kaatuneesta kuusesta ja tein vuoden ensimmäisen havukranssin. Kynttilän sytyttämisen aika ei mielestäni vielä ole. Tämä on led-kynttilä, joka saa ajastimella valaista kasvihuonetta.

Pelargoniat eivät kestä pakkasta, ne ovat nyt sisällä mökissä. Niitä on paljon, etten sanoisi liikaa. Kuistilla niillä oli tilaa.

Otin sisälle myös viimeiset kehäkukat.

Ja pienen ruusunnupun.

Pakkasiin on nyt varauduttu, mutta toivottavasti talvi ei vielä tule.