Kevätkukkia

On ollut upeita kevätpäiviä, aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja yli 10 asteen lämpötiloja. Rakennusten seinustoilta lumet ovat alkaneet sulaa, katotkin ovat jo lumettomia, mutta pihalla pysyy paksu lumikerros.  Sisällä sipulikukkani kukkivat ja tuovat kevään tuntua. Ensimmäinen narsissi aukaisi nuppunsa. Sen seurana kukkivat valkoiset hyasintit. Narsissin sipulin olin syksyllä vahingossa istuttanut hyasinttien ruukkuun.

Siniset hyasintit olivat jo kasvattaneet niin paljon pituutta, että leikkasin ne maljakkoon.

Krookusruukku numero kaksi pääsi päivällä kuistille aurinkoon. Ensimmäisen ruukun krookukset ovat jo kuihtuneet. 

 Vierastalon edustalle aurinko paistaa kuumasti kun puiden lehdistöt eivät vielä sitä estä. Siellä on mukavaa pitää joumatauko. Kanervat olivat jo kuivuneet ja kun sipulikukkia ei vielä uskalla jättää ulos, toin pöydälle kukkiksi pieniä kuusentaimia kasvihuoneen edustalta.

Otettu talteen

 Ystäväni on muuttamassa ja olen auttanut häntä pakkaamisessa. Kävimme läpi yläkomeroihin unohtuneita tavaroita. Keskustelu sujui näin: Hän sanoi: ”Roskiin”, minä sanoin: ”Minä otan”. Ja niin kertyi taas tavaraa.

Vanhassa apteekkipullossa on ollut lääkärin määräämää 96-prosenttista etanolia eli pirtua. Sen käyttötarkoituksesta ei ole tietoa. On sitä voitu muuhunkin käyttää kuin juomiseen.

Peltirasioita minulla ei koskaan ole liikaa. Mozart-kuularasiassa on pieniä joulukoristeita, jotka tulevat käyttöön kunhan niiden aika on.

Aarikan kynttilänjalkaperhe sai uuden pienen jäsenen.

Ruskean pullon muovikorkissa lukee LS MOK 1929. En ole saanut selville, mitä pullossa on ollut. Olisiko ollut maitoa?

Naapuri karsi koristekirsikkaansa traktorilla - vahingossa. Hain roskiin vietyjä oksia ja nyt ne tuovat tuulahduksen keväästä.

Vierailijoita pihalla

 Olen ihmetellyt, missä eläimet viettävät talvea kun jälkiä ei ole näkynyt. Kerran olen nähnyt ilveksen jäljet ja kerran hirven. Eipä näkynyt mökin nurkilla hirvenmetsästäjiäkään. Orava on liikkunut mökin pihalla, kurkkinut kuistin alle ja puuvajaan. Toivottavasti se ei etsinyt niistä pesäpaikkaa. Oli se yrittänyt tulla sisällekin portaita pitkin, mutta ovi oli kiinni. 

Sitten pupujussin jäljet kuin suoraan oppikirjasta. Jäljet kulkivat itselleni tekemääni polkua pitkin mäelle ja pihaan. Sieltä ne suuntasivat omenapuita kohti.

Omenapuiden alimmat okset oli katkottu. No, hyvä kun joku sitä tekee, itselleni oksankin katkaiseminen on vaikeaa.

Ajattelin, että kohta varmaan kauriillakin on niin nälkä, että ne tulevat asumusten pihaan. Vaikka uuden omenapuun ympärillä on verkko, varmistin, etteivät kauriit ulotu oksiin luomalla puun ympärille kaivannon.

Sitten yhtenä päivänä mökin edessä oli outoja jälkiä. Jäljen pohjalla näkyi sorkan jättämä kuvio eli kaurishan siinä oli tarponut lumessa. Muutaman vesan se oli napannut syreenipensaasta.

Sitten kauriitkin olivat käyneet omenapuiden kimppuun. Jänisten katkomien yläpuolella olevista oksista oli uusi kasvu syöty, aivan kaikista puista. Paitsi verkon ja kaivannot suojaamasta uudesta omenapuusta. Ryöstäjä oli jäänyt kiinni riistakameraan. Kuva on huono ja päiväys väärä, mutta kuva on viime viikolta. Lajin tunnusmerkit, valkoisen hännän voi erottaa kuvasta.