Vanha verhotanko

Pienemmän kamarin ohut verhotanko notkui verhojen painosta. Olin ottanut käyttöön vanhan verhotangon, joka minulla oli valmiina, mutta ei se sopinutkaan kalastajalangasta virkattujen raskaiden verhojen kanssa. Olinkin jo pitkään katsellut netin tarjontaa, mutta yleensä vanhat messinkiset verhotangot olivat liian pitkiä. Jos niitä yleensä oli kaupan. Sitten onnistui, löysin Torista sopivan mittaisen messinkisen verhotangon. Postituskin onnistui kohtuuhinnalla.

Myyjä varoitteli, että pöly ja lika kuuluvat kauppaan.

Olen lukenut useamman jutun, joissa hehkutetaan ketsupin ihmeellistä voimaa metalliesineiden puhdistuksessa. Siispä sitä piti hankkia 

Nettikaupoissa yleensä kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Tällä kertaa kannakkeet ovat erilaiset, toinen on pidempikin. Vastapainoksi mukana oli yksi ylimääräinen rengas, onneksi. Puhdistus ketsupilla onnistui muuten hyvin, mutta yksi rengas jäi vahingossa liian pitkäksi aikaa ketsuppiin. Siitä tuli oudon värinen, kuparinen. Messinki onkin tehty kuparin ja sinkin seoksesta. Renkaita on paljon vähemmän kuin aiemmin, mutta hyvin ne riittävät.

Sitten tuli ongelma: miten kiinnikkeet saadaan pysymään seinässä. Niissä on vain suorakaiteen muotoinen reikä pohjassa. Onneksi joku kysyi samaa asiaa yhdessä nettiryhmässä. Tarvitaan vain koukkunaula, joka lyödään tiukasti seinään ja kiinnike pujotetaan siihen. Yhden koukkunaulan löysin kotoa, toisen mökin varastosta. Rautakaupoissa niitä ei ollut, kyselyni herätti niissä hilpeyttä. Naulan lyöminen seinään ei oikein onnistunut, mutta lopulta verhotanko on paikallaan.

 Pöydällä olevat tulppaanit eivät ole edellisjoulun tulppaaneista kasvattamiani, vaan vahingossa ostamiani. Näitä on maassakin, mutta myyrien vuoksi myös monissa ruukuissa. Kaikki eivät jaksaneet kukkia, mutta onneksi sentään osa.

Pihapuuhia

Kierrän mökillä päivittäin pitkin pihaa tutkimassa, onko jotain uutta noussut maasta. Ja yleensä jotain uutta löytyy, enimmäkseen narsissien, mutta myös muiden sipulikukkien alkuja. Pakkasyön jälkeen haravalla saa vain osan lehdistä irti jäähtyneestä maasta. Rapsuttelen lehtiä ja roskia maasta varovasti. Paras väline on paljaat sormet. Ja se näkyy sormissa ja kynsissä, mutta sillä ei ole väliä, koska olen korona-viruspakolainen, eikä edustuskelpoinen tarvitse olla. Kukkia ei pihalla vielä ole, kylmät yöt ovat hidastaneet lumikellojen avautumista. Leskenlehdetkin ja sinivuokot ovat vielä nupuillaan. Kevättyöt voi nyt kuitenkin virallisestikin aloittaa, kun on kevätpäivän tasauksen aika. Ja se on onni, koska muuten riskiryhmäläisen korona-aika olisi tuskallista.

On myös aika tutkia, mitä tuhoja pihalla on talven aikana tapahtunut. Aivan hiljakkoin on yhdestä hevoskastanjasta napsaistu latva. Kiedoin toisen hevoskastanjan teräsverkkoon, koska jäniksiä liikkuu pihapiirissä. Pienestä villiomenapuusta on jyrsitty kuorta ja yksi oksa on katkaistu. Jotta esikot ja sipulikukat säästyisivät syöjiltä, kehitin pienoiskasvihuoneita niiden suojaksi. Olen pitänyt pensasmustikoiden ostamista turhana, en edes pidä niiden mausta, mutta niiden rasiat ovat hyviä suojia. Pohjassa olevien reikien kautta kasvit saavat ilmaa ja rasiat ovat tarpeeksi korkeita. Myyrien tuhoilta on säilynyt muutamia tulppaaneja. Lopullisen tuhon laajuus selviää myöhemmin. Muutamia krookuksia on ainakin jäljellä, vaikka niiden pitäisi olla myyrien herkkua. Laitoin myyränkoloihin valkosipulin kynsiä karkoittaakseni otukset. Nyt kynnet ovat alkaneet kasvaa, Valkosipulia en ennen ole viljellytkään.

   Takapakkeja tulee, välillä on pakkasta päivälläkin. Silloin voi vaikka siistiä metsää. Touhuni levisikin pihaa laajemmalle alueelle, aloin siivota tieni varsia. Tie on tehty koneilla eikä kaivinkoneen kuljettaja ole välittänyt puista tai pensaista. Katkoin kuolleita kantajia, jotka ovat jääneet murskeen alle ja siistin rinteitä muutenkin. Näkymä kylätielle on nyt avoimempi. Alhaalla poistin  tien toiselta puolelta risuja.

Muutaman päivän kuluttua on luvassa taas lämpimiä päiviä ja silloin ehkä kukkiakin löytyy pihalta. Nyt saan tyytyä kaupasta hankittuihin helmihyasintteihin.

Hyllyn kunnostus

Kun räntäsadepäiviä riitti, otin mökin vintiltä löytämäni pienen hyllyn käsittelyyn. Se on ilmiselvästi jonkun omatekemä. Vähän kömpelö, olisiko puutyö koulusta. Yritin ensin pestä sitä, mutta ampiaisen tai jonkun muun hyönteisen jätökset ja muu lika eivät pesten lähteneet. Hioin hyllyn ja maalasin sen valkoisella huonekalumaalin lopulla. Varastosta löytyi koukkuja hyllyyn.

Hionnan jälkeen mietin hetken, että jätän hyllyn maalaamatta. Mutta kun olin sijoittamassa hyllyä vierastaloon, olisi osittan puunvärinen hylly hävinnyt kaikkeen puupintaan, jota vierastalossa riittää.

Hyllyllä on nyt lamppu, jonka kannasta painamalla saa syttymään. Yläkertaan vievät portaat ovat jyrkät ja pimeät ja hyllyltä vieraat voivat napata valoa mukaansa. Pimeää vierastalossa on muutenkin. Sähköjohtoja on paljon ja jotakin katkaisijoita, joita painamalla ei mitään tapahdu. Sähköjä on ilmeisesti suunniteltu enemmänkin, mutta työ on jäänyt kesken. 

Löysin kotoa vanhan verkkokassin. Siinä on nyt sisätossuja vieraille. 

Koukkuihin voi ripustaa vaikka avaimia tai repun.