Saniaisten maailma

Prinssi Charlesin Highrowessa on kuuluisa villi puutarha, jossa on kantoja ja saniaisia. En nyt ihan samaa tavoittele, mutta kun raivauksessa saunan takana tuli esiin kasa lahoavia hirsiä, päätin tehdä niiden viereen saniaispuutarhan. Saniaisten maailma on ihmeellinen. Saniaisia on maailmassa tuhansia erilaisia ja Suomessakin 40 lajia enkä minä tunnista edes omalla pihallani kasvavia. Minulle ne ovat vaan saniaisia. Haastetta siis riittää.  Suuri osa saniaisista on myrkyllisiä, mikä sopii minulle. Siirsin hirsikasan päälle yhden saniaisen puuvajan päädyssä lahoavan halkopinon päältä.Tämä on ilmeisesti jonkun lajin alvejuuri, koska se on vihreä vielä nyt tammikuussa. Vihreät lehdet edistävät kevään kasvua ja kuihtuvat sitten kesällä. Näitä vihreitä lehtiä löytyy myös metsästä.

Kallioimarteen toki tunnen ja lähdin etsimään sen kasvustoja. Rotkon rinteellä kivien päällä niitä oli. Hirsikasan vieressä onkin valmiina pieni kivi, jonka päälle kallioimarretta voisi siirtää.

Siirsin jo syksyllä hirsikasan viereen pihalta saniaisia ja konnantatarta. Ehkä hankin vuorenkilpeäkin kaivon vierelle ja erikoisempia saniaisia hirsien vierustalle.

Keväällä saunalta suon suuntaan johtavan ojan laajennuksessa seisoi vettä. Ajattelin, että siihen voisi istuttaa kosteikkokasveja. Tilasin pohjalaiselta taimistolta rentukan ja keltakuljenmiekan taimia ja istutin niitä syvänteen reunoille.

Tein pölkyistä ja entisen eteisen vanhasta lattialaudasta penkin voidakseni istuskella ja ihailla kasveja. Kesällä kosteikkoni kuitenkin kuivui ja saniaiset valtasivat paikan reunustat.

Välillä kävin kurkistamassa miten istutukset voivat. Loppukesällä kurjenmiekat oli juurineen kaivettu maasta ja juuret oli melkein syöty. Rentukoiden lehdet olivat hävinneet. Pelastin sen, mitä oli jäljellä ja istutin kasvit ruukkuihin. Ryhdyin vastaiskuun ja istutin syvänteen reunoille keväisten pikkunarsissien sipuleita. Katsotaan, mitä myyrät niille tekevät. Ensimmäinen narsisseista ja on aloittanut kasvamisen.

Pihan laidalla ja metsässä kasvaa myös sananjalkaa. Paikoin se muodostaa napaan saakka ulottuvia kasvustoja. Se aloittaa syksyn, sen lehdet ruskistuvat ensimmäisinä heti hallaöiden alkaessa.

Ostoksia kaupungista

Ei tullut tästä vuodesta älä osta mitään-vuotta. Kaupungissa ollessa hankin kaikenlaista
tarviketta kuten pellavarivettä ja työhousut. Mutta myös niin kutsuttua kaunista turhuutta. Jo vuoden alkupäivinä kävelyllä kaupungilla poikkesin antiikki-secondhand-liikkeeseen, jossa on valtavasti tavaraa. Paljon  jäi ostamatta, mutta tämä purnukka lähti mukaan. Se on samaa Arabian sarjaa kuin sokeripurkki, jonka ostin Tampereelta. Pohjassa vuosien 1928-1932 AAA- leima. Suolapurkki ei ole ihan kunnossa, mutta siitä tuleekin ruokailuvälineiden kuivausastia. Nyt siinä on tilapäisesti yksi hyasinteista, jotka ovat säilyneet hyvin mökin viileydessä.

Taustalla oleva pienempi tarjoilualusta on viime syksyn kirpparilöytö. Löytö siksi, että hinnoittelija ei varmaankaan ollut tunnistanut takana olevaa himmeään Arabien vuosien 1900-1920 leimaa.

Kukkia ostin tietysti. Joulukukkia saa tammikuussa todella edullisesti. Tätä runsasnuppuista jouluruusulajiketta Verboom Beaty minulla ei ennestään olekaan. Niin lämmintä on, että sitä voi pitää kuistilla. Kukkapenkin jouluruusuista joku olikin jo käynyt katkomassa nuppuja. Kun kaikki lumi on sulanut pois, ei niiden suojana ole mitään. Havujen sijaan laitoin verkkoa kukkapenkin päälle. Jouluruusut ovat myrkyllisiä ja jatkossa aion etsiä lisää kasveja, joista ainakin osa on myrkyllinen.

Pimeiden päivien piristykseksi ostin myös hempeän värisen tulilatvan. Sen alla on joululahjaksi saamani uusi liina.

Varaslähtöjä kevääseen

Olin tavallista pidemmän jakson kotona kaupungissa. Ennen maalta lähtöä poimin mukaani erilaisia oksia tuomaan vihreyttä ja aavistusta keväästä kotiin. Päivät pitenevät ja hienolta kuulostaa kun radiossa kerrotaan millä paikkakunnilla kaamos on milloinkin loppunut. Ensimmäiseksi vihreää tuli terttuseljan oksiin ja sen nuput kasvoivat.

Olisin halunnut kotiin ranskalaisia tulppaaneja, mutta vielä niitä ei löytynyt. Niiden sijaan ostin ison kimpun punaisia tavallisia tulppaaneja. Joulun punaisten kukkien jälkeen niiden väri tuntuu haalealta.

Seuraavaksi versoja puhkesi pajun oksiin.

Mustikan varpuihin aukeni muutamia vaaleita kukkia.

Jatkoin ranskalaisten tulppaanien etsimistä ja löysin kevään ensimmäiset narsissit. Ne saavat vielä jäädä kotiin kasvamaan. Nämä ovat perunanarsisseja (Bridal Crown). Saa nähdä, millaisia morsiuskruunuja näistä syntyy.

Ja sitten kolahti postiluukusta ensimmäinen siemenluettelo. Aivan selvästi kevät on jo tulossa.