Vettä omasta kaivosta

Kaksi asiaa oli selvää, kun ostin mökin. Tie mäelle pitäisi kunnostaa ja kaivo pitäisi saada. Molemmat toteutuivat vaikeamman kautta. On saunan nurkalla kaksikin vanhaa rengaskaivoa, mutta syyskuussa kummassakaan ei ollut vettä. Runsaiden sateiden jälkeen niissä ja myöhemmin löytyneessä kolmannessakin rengaskaivossa vettä on, mutta se on likaiselta näyttävää pintavettä. Nyt on juhlallista, kun vivusta vääntämällä vettä alkaa muutaman sekunnin kuluttua virrata. Vesikannu oli mökillä jo valmiina, vain vesi piti ennen tuoda kilometrin päästä.

Kun sateiden ja urakoitsijan konerikon jälkeen tie viimein oli kunnossa, uskalsin kutsua paikalle porakaivomiehet. Konehirviöt jyskyttivät kaivolle valitsemassani paikassa. Alku meni hienosti. Kallio löytyi nopeasti maakerroksen alta. Mutta sitten porausta jatkui yhden päivän ja toisenkin päivän. Kivituhkakasa kasvoi aina vaan ilman että vettä olisi ilmestynyt.

Kun poraus oli ulottunut 120 metriin, oli se lopetettava ja paineavauksella vesi sitten löytyi. Ja sitä onkin runsaasti. Keltaisella korkilla suljettuun reikään tuli myöhemmin myös vesiposti.

Laitoin vesipostiin pienen liiketunnistimella varustetun valaisimen. Ettei vaan kukaan pimeässä törmäisi tähän aarteeseeni.

Pakkaspävät innostivat leikkimään vedellä, jota ei enää tarvitse säästellä. Elämäni ensimmäinen jäälyhty.

Matot pääsivät tuulettumaan

Remonttiväsymys alkaa iskeä kun mitään ei tunnu valmistuvan ja laskujen summat kasvavat ja kasvavat. Loppua ei tunnu olevan näkyvissä muualla kuin rahoissa. Mielialan piristykseksi aloin inventoida mattoja. Olen sitä mieltä, että hirsimökkini tupaan kuuluvat sinisävyiset räsymatot. Kävin tutkimassa yhden varaston tilanteen. Oli sopiva pakkaspäivä ja maassa puhdasta lunta. Niinpä matot pääsivät ulos ja lumipesuun.

Tällä keinolla mattojen pitäisi puhdistua tai ainakin raikastua.

Osa matoista pitää pestä, ne on vaan kiireessä kerätty vanhalta mökiltä. Mutta osa on puhtaita ja niille riittää raikastus.

Ehkä pitkään varastossa ollut ryijymattokin pääsee taas lattialle. Sen sävyt saattavat sopia pienemmän kamarin tapettiin. Ja lattiat varmasti tarvitsevat talvella lämmikettä.

Lisää sinisävyisiä mattoja löytyy varastoista, mutta ehkä parhaiten tupaan sopivat kotoa ne, joita ennen olen  pitänyt keittiön lattialla.

Oikeanpuoleisen hapsut kutoja oli palmikoinut ja hän oli nimennyt maton Mustikaksi.

Vasemmanpuoleisessa on pellavaloimi ja sen hapsu rispaantuivat käytössä. Mutta luotto-ompelijani teki maton päihin kangaskanttaukset.

Tomaattien ja kukkien uusi koti

Pieni kasvihuone-puutarhavajani jäi entiselle mökille. Pelargonioista jätin kaksi uusille omistajille, muita en voinut säilyttää. Kasvatus on aloitettava alusta, joko taimista tai valmiista kukista. Ei kasvihuoneesta sellaista istuskelupaikkaa tullutkaan, jota kuvittelin. Kasvihuoneeseen en mahtunut kun kasvit valtasivat sen ja varaston puoli oli ikkunaton ja väärään suuntaan.
Uuden mökin eteinen oli ruma, tyylitön ja huonokuntoinen. Kun remppamieheni lupasi ryhtyä sen kunnostamiseen, päätin, että siihen laitetaan mahdollisimman paljon ikkunoita, joille kukat ja tomaatit pääsevät. Kuvittelin, että lattioita ja seiniä voisi korjata, mutta kun purkutyö eteni, ei ollut muuta tehtävissä, kuin sanoa: kaikki pois. Uusi eteinen on alkanut jo hahmottua, mutta vasta nyt pystyn todella näkemään, millainen siitä tulee. Hieno ainakin omasta mielestäni.

Ikkunoita, jotka ovat uusintakäytössä, tulee kaikkiaan 10. Oveksi tulee uusi valkoinen valmisovi. 

Näiden ikkunoiden suunta on lounas, alempana eteisen eteläpääty.

Eteinen sijaitsee oikeaan suuntaan, aurinkoa tulee riittämään päivällä ja illalla mikäli metsä tai räystäs eivät sitä estä. Tomaattien pitäisi viihtyä. Voi kyllä olla niin, että eteisen valloitankin minä ja tomaatit ja pelargoniat päätyvät ulkopuolelle. Jos minulla keväällä vielä riittää rahaa taimien ja kukkien ostamiseen.

 Tähän suuntaan toivon voivani ihailla ilta-aurinkoa.
Peltikatto vielä puuttu ja sisäpuolen työt. Mökin puolen hirsiseinän jätän selllaiseksi kuin se on, muuten seinät ja katto paneloidaan. Sähkömiehen kanssa on suunniteltu sähköjohtojen sijainnit. Tästä voi tulla tila, joka ensimmäiseksi on valmiina. Rakolistojen päät on hinosti vinottu, jottei vesi jää niihin.

Ja lopuksi vielä kuva eteisestä ennen kuin sen purkaminen aloitettiin.