Jatkuva pakkassää on hyvää aikaa korjaustöihin. Otin esiin parsinsienen ja lankoja ja keräsin paikattavaa, sukkia ja lapasia.
Tarkoitus ei ollut tehdä taidetta, vaan kursia kokoon reikiä. Niillä käsityötaidoilla, joita minulla on. Sukissa on reikiä eri puolella, lapaset rikkoontuvat oikeasta peukalosta tai etusormen kohdalta. Ja niiden reikien korjaamiseen parsinsienestä ei ole apua. Ulkovaatteiden reikiä sain helposti korjattua vaatelaastarilla, joka pysyy paikoillaan hyvin ja kestää pesua.
En voinut vastustaa kiusausta, kun paikallisella nettikirpputorilla oli myynnissä luonnonsuojelualueen kyltti, ruotsinkielinen tosin. Pohdimme myyjän kanssa, onko mökkikylässäni ainuttakaan ruotsinkielistä. Mutta voihan tänne tulla ruotsinkielisiä muuttolintuja. Kyltti oli harmikseni maalattu paksulla hopeamaalilla. Kunnostin sen.
Poistin maalin ja sen alla olevan toisen maalin ja nyt kyltti saa olla. Virheet siinä eivät minua haittaa.
Mihin ja miten kiinnitän kyltin, se on hiukan ongelmallista, sillä se painaa yli kolme kiloa.
Pakkasella on hyvä käpertyä kirjan kanssa mukavaan paikkaan lukemaan. Etsin tämän kirjan tekijöiden toista kuvateosta kolmesta kirjakaupasta. Lopulta tilasin tämän verkkokaupasta ja posti toi sen perille viidessä päivässä lajiteltuaan sitä kolme kertaa.
Ei, en minä, metsänsuojelija, ryhdy puuntuottajaksi, kirjassa on kyse aivan muusta. Se kertoo metsäteollisuuden menestyksen hinnasta ja niiden ihmisten tuntemuksista, joille tärkeä metsä on tuhottu. Hyviä kuvia pahoista kohteista.
Minä on tarvitse edes polttopuuta metsästäni, sitä on tarpeeksi puuvajassa. Viimeisimmät kaatuneet kuuset saavat jäädä lahoamaan metsään.
Sytykeruusuja pitäisi opetella itse tekemään, ne ovat parhaita sytykkeitä ja nyt niitä on tarvittu. Nämä löysin kylän myyjäisistä.
Mihinkään kasvatuspuuhiin en vielä ole ryhtynyt, lisää kukkien talvikylvöjä tein. Omavaraisbloggaajat kertovat helmikuussa tekemisistään ja monilla on varmaan jo esikasvatus käynnissä. Lisää ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) koordinoi, täältä: #suuntanaomavaraisuus.
Hauska ja viisas juttu! Ruotsinkieliset muuttolinnut 😂. Muuttolintujen täytyy olla kielineroja, jos opettelevat kaikkien niiden maiden kielet, joiden yli lentävät. Satavuotiaan tontin metsästä osa oli hakattu, kun ostimme paikan. Usein yritän kuvitella miltä metsä on näyttänyt. Alue oli nyt valtavan ruma; maahan jätettyjä sikin sokin runkoja ja oksia. Siitä tuli minun puuhamaa; olen raivannut polkuja, kasannut runkoja ja tehnyt siistiksi pikkuplänttejä. Jos olisin tuntenut metsän ennen hakkuita, olisin varmasti vihainen ja surullinen.
VastaaPoistaKiitos, Anna. Pitänee hankkia lisää kylttejä, espanja ja englanti varmaan ensimmäisinä. Hakattu metsä on aina ruma. Mutta risu- ja puukasoissa on hyönteisten hyvä asustella. Ja kyllä sieltä uusia puutaimia alkaa nousta, niistä on pidettävä huolta, poistettava ruohot ja vadelmat niiden päältä.
PoistaAinakin murteilla linnut laulavat, joten uskon, että osaavat muiden maiden kieltäkin. Ainakin ne jotka muuttavat. 🤔🤣
VastaaPoistaJos osaa Turun murretta, niin luulisi ainakin ruotsin sujuvan. Keväällä nähdään, osaavatko linnut tulla turvaan suojeltuun metsääni.
PoistaHienoja kuvia ja kivoja kohteita kuvissa. Vau, mikä kyltti! Miltähän vuodelta se on?
VastaaPoistaKiitos. Ruotsissa luonnonsuojelualueita ryhdyttiin perustamaan 1900 alkuvuosina, Suomessa 1920-luvulla. Kyltti voi olla 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.
VastaaPoistaMinä vien aina äidille villasukkani parsittavaksi. Hän tekee sen niin taidolla, etten viitsi itse edes yrittää! Sytykeruusuja olen tehnyt muutamaan otteeseen. Niitä ei vaan millään tahtonut raskia polttaa. Huonompi homma sytykkeille sellainen😂
VastaaPoistaÄiti joutui tekemään peukalot lapasiin, joita minulla oli koulussa käsitöinä. Hän purki ja korjasi muitakin käsitöitäni. Äitiäni ei enää ole, mutta hänen kutomaan sukkia ja muita käsitöitä on.
Poista