perjantai 19. heinäkuuta 2024

Viherryttämistä

Nykyään puhutaan paljon siitä, että luonnon monimuotoisuus edellyttäisi niittyjen säästämistä tai perustamista pihoille, pihojen viherryttämistä. Mökkini pihapiiri onkin enimmäkseen luonnontilaista niittyä tai varvikkoa. Mökin edustan niitty on ilokseni monipuolistunut. Se saa kukkia ja vasta kun siemenet ovat valmiit ja pudonneet maahan, niitän sen.

Syvänsinisiä peurankelloja on tänä vuonna paljon. 


Mökin seinustalla on vuohenkelloakin, oletan sen olevan sitä. Lisäksi on harakan- ja kurjenkelloja, mutta kissankellot vielä puuttuvat.

Olen miettinyt, mitä ison koivun kaataminen vaikuttaa sen ympäristöön. Ainakin vierastalon eteen oli ilmestynyt uusi rehevä niitty.

Se on enimmäkseen puna-apilaa ja päivänkakkaroita. En halua apilaa tähän, se kerää juuriinsa typpeä ja rehevöittää maata. Kimalaiset kuitenkin pitävät apilasta ja niin kauan kuin niitä pyörii kukissa, kukat saavat olla.

Varsinainen viherryttämisprojektini on koivun kanto. Tänä vuonna juurenpaloista kasvamaan laitetut humalat ovat jo pitkiä. Yksi ohut verso on kiertynyt kannon ympäri toiselle puolelle.

Villiviini ei voi kovin hyvin. Joku oli talvella maistellut sen versoja ja katkonut niitä. Laitoin yhden katkenneet verson tueksi humalalle ja sepä rupesi kasvamaan humalan seuraksi.

Vielä menee aikaa siihen, että kanto on kokonaan vihreän kasvuston peitossa.

5 kommenttia:

  1. Minä en oikein malta pitää tarpeeksi isoja alueita niittynä vaikka tiedän, että se olisi ihan hyvä asia. Pihani on sellainen, että se suorastaan vaatii ruohonleikkurilla ajelua :-) tosin annan tietyt kukat aina kukkia ajallaan ennenkuin surautan ne poikki.
    Vaatii vähän mielenmalttia ettei mene viikatteen tai leikkurin kanssa touhuamaan ennen aikaisesti :-)):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihat ovat erilaisia. Omalleni olisi vaikeaakin tehdä ajettavia nurmikenttiä.

      Poista
  2. Olen mökillä päästänyt huonosti kasvavat nurmialueet niityiksi. Kuiva vähäravinteinen maa oli oiva alusta luonnon kasveille. On ollut hauska huomata, että nyt kun kasvukset ovat korkeampia, alkaa maa oikeastaan kostua. Rannan läheisyydessä on tiheä haapataimisto ja vuohenputkea valtavasti. Olen antanut näiden kasvaa, jotta järven kylmä tuuli keväällä pysähtyisi haapoihin. Nyt jo huomaa, että pihan mikroilmasto on muuttunut. Siitä lisää blogissani myöhemmin.

    VastaaPoista
  3. Haapaa ei auta kaataa tai karsia, se vaan innostuu tekemään uusia versoja. Vuohenputki on sekin sitkeä. Hyvä jos niistä on hyötyä.

    VastaaPoista
  4. Idyllistä. Hienoja peurankelloja.

    VastaaPoista