Rinnakkaiseloa

 Kun on mökki keskellä metsää, saa sopeutua siihen, että muitakin elollisia mökistä ja tontilta löytyy. Hämähäkit, hyttyset ja kärpäset kuuluvat asiaan, mutta kahta eläinlajia en siedä vaikka ne miten kuuluisivat luonnon monimuotoisuuteen. Saunansyöjä, ilmeisesti hirsijäärä, herää joka kesä henkiin. Seinälle ilmestyy uusia reikiä, joista valuu hienoa purua kun aikuisiksi kasvaneet toukat työntyvät ulos. Olen suihkuttanut seinään myrkkyjä, mutta nyt päätin kokeilla keinoa, josta joskus olin lukenut. Kovan lämmön pitäisi tuhota toukat. En sentään kahdeksaa tuntia jaksanut käydä lisäämässä puita kiukaan pesään, koko yön satoi. Hyvä sikäli, jos sauna olisi liiasta lämmityksestä syttynyt. Kuuma saunasta tuli.

Toinen inhokki ovat myyrät, joita taas on ilmestynyt. Tai siis multakasoja ja reikiä pitkin pihaa. Koloja tulee jopa poluille. Niitin mökin edustalta syreenipensaiden ympäristöt, tallasin multakasat ja pehmeän maan niiden ympäriltä. Mutta eivät elukat hävinneet, ne vaan siirtyivät toisiin paikkoihin. Ja minä jatkoin niittämistä. Jätin kuitenkin pölyttäjille kukkia. 

 Yritän elää sovussa eläinten kanssa. Kun pihan polkuja pitkin kulkee, rapisee varvikko ja ruohikko suhisee. Sieltä saattaa hypähtää sammakko, vaikka useimmiten liikkeelle lähtee vaskitsa. Saatan hätkähtää, mutta en pelkää tai vihaa vaskitsaa, joka on lisko ja vielä rauhoitettukin, en myöskään käärmeitä. Ilahduin kun keväällä polun varrella oli rantakäärme. Se on hyödyllinen, syö jyrsijöitä.

Myyrien tavoin ampiaisen naureskelevat häätämisyrityksilleni. Sain lahjaksi virkatun ampiaiskarkottimen, jonka laitoin ulkohuussin kattoon. Sen viereen oli tullut pesä, jonka joku lintu oli tuhonnut. Rinnakkaiselo on kilpailua elintilasta ja ravinnosta.

Kaivolla on tarjolla raikasta vettä kaikille janoisille. Jäniksen papanoita siellä jo oli. Laitoin Mustialan  hortensioille uudet verkot, etteivät pupujussit niitä söisi. Ripottelin myös kanankakalta haisevaa lannoitetta niille. Sen hajun pitäisi karkottaa myyriä. Myyrien koloihin työnsin valkosipulin kynsiä. Vaikken näihin konsteihin usko, myyriä on joko vähemmän tai enemmän. Pitää vaan sopeutua ja varautua.

Yritän säästää luonnonkukka-alueita pihalla, vaikka pitkä kasvusto tarjoaa myyrille suojaisat kaivuupaikat. Kellokukat ja muut luonnonkukat ovatkin lisääntyneet. Pihalla on kurjen-, harakan-, peuran- ja vuohenkelloja, mutta kissankellot puuttuvat.

Luonnon monimuotoisuus on yhtenä aiheena omavaraisuusbloggaajien elokuun kirjoituksissa. EU:lla ja ministeriöillä on strategioita ja suunnitelmia sen toteuttamiseksi. Minulle luonnon monimuotoisuus on tätä, yhteiseloa eläinten kanssa ja luonnonkasvien suojelemista. Siihen kuuluu myös vieraslajilupiinin sitkeä torjunta, iso laho pihakoivu, jossa ötökät saavat asua, siihen kuuluu metsäni, jonka haluaisin suojella. Se vaan on talousmetsää, eikä siellä ole suojeluun hyväksyttäviä kohteita, ei edes pieni suo sovi kohteeksi. Yritän hoitaa metsää niin, että siitä joskus tulisi ”vanha metsä.” 

Omavaraisbloggaajista saat tietoa täältä: #suuntanaomavaraisuus. Katso linkeistä, mitä muut aiheesta kirjoittavat.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Villa Varmo

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo