Metsävadelmissa on runsaasti marjoja. Vanhalla hakkuualueella on kuitenkin mätästyksessä tentyjen kuoppien vuoksi vaarallista liikkua. Ajattelinkin ottaa kuvan kertyneestä sadosta metsässä kun ei ollut ollenkaan varmaa, että selviäisin sieltä pois kaatumatta. Istuin vanhan kannon päälle. Vasta hetken kuluttua huomasin, että siinä oli muurahaispesä. Pikkuisia muurahaisia alkoi liikkua puseron alla, pitkin selkää ja käsiä. Kolmannella kerralla sitten pyllähdin yhteen kuoppaan. Kaikilla kerroilla sato säästyi, mutta helteisenä päivänä keruuta ei jaksanut pitkään.
Ensimmäiset tomaatit kypsyivät sinä päivänä kun kotimaisen tomaatin kilohinta oli marketissa 0,99 euroa. Avomaankurkut olivat monta kertaa kalliimpia ja niitä minulla oli kypsynyt jo jonkin aikaa. Eikä marketin tomaattienkaan hinta pysynyt kauaa halpana. Ensimmäinen pitkä kurkkukin kypsyi. Kasvihuoneessa on villi viidakko ja avomaankurkut leviävät pitkin mäkeä. Kaikenlaisia tukia käytössä.
Ihmettelin keväällä ja alkukesällä myynnissä olleiden uusien perunoiden laatua. Kun litrasta perunoita maksaa 10 euroa, kuvittelisi, että ne ovat laadukkaita, mutta niissä oli rupia ja kolhuja. Omat perunani ovat ainakin alussa olleet puhtaita ja kauniita.
Ja peruna kukkiikin kauniisti.
Lähdin tutkimaan, mikä on puolukoiden tilanne. Shortseissa ja saappaat jalassa, oli taas noin 30 astetta lämmintä. Rinnankorkuiset sananjalat olivat kätkeneet potkuni mäellä, meni vähän aikaa löytää paikka, josta jyrkänteeltä pääsee alas. Puolukoita tulee, mutta vielä ne ovat raakoja. Kotimatkalla huomasin kantarelleja polun varressa. Hain mökiltä veutsen ja keräsin sienet.
Helle on kypsyttänyt viinimarjat. Ihmettelin, kun sain poimia itse punaisetkin. Mustarastaita, jotka keväällä olivat seuranani, ei ole näkynyt. Ehkä metsässä on niin paljon mustikoita, että ne riittävät. Katsotaan, miten karviaisten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti