Tiesin, että kohta se tapahtuisi ja sitten yhtenä aamupäivänä kun olin menossa hakemaan postia, tuli läheisen maatilan isäntä vastaan traktorilla ja niittokone leikkasi tienvarren kukat. Yleensä isäntä pysähtyy juttelemaan, mutta nyt ei. Hän tietää, mitä ajattelen. Tien kulkijat voisivat ajaa hitaammin ja huolellisemmin ja kukat voitaisiin säästää. Paluumatkalla isäntä ei toista puolta vielä ollut ehtinyt niittää ja poimin siitä luonnonkukkia kimpuksi.
Upean väriset huopaohdakkeet ovat nyt poissa.
Muualla niitä sentään vielä on. Samaa väriä toistavat maitohorsmat.
Kukkapenkkiä värittävät harjaneilikat.
Siistin ison kiven ympärillä olleesta kukkapenkistä uuden osan ja kylvin siihen kaikenlaisia siemeniä, mitä kaapeista löytyi. Näiden unikkojen väri yllätti.
Väriä sai myös mökin etuosan seinä, jonka alaosaan sen eteen katolta pudonnut lumi oli jättänyt tummat jäljet. Malvat tarvitsevat siistin taustan ja niin vedin alaosaan punamultaa. Kukkien hempeä väri korostuu nyt hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti