Sipuleja ja siemeniä multaan

Sorruin taas ostamaan kukkasipuleja ajattelematta, mihin niitä istuttaisin. Narsisseja, tulpaaneja idänsinililjaa, iiriksiä ym. Näitä tuli ostettua kun tilasin valkovuokon juurakoita. Siinä samallahan posti tuo muutakin. Luulen nimittäin, että viime vuoden valkovuokot tulivat liian kuivaan paikkaan, eivätkä ne välttämättä selvineet hellekesästä. Myöhemmin innostuin ostamaan vielä lisää sipuleita.

Mutta sitten katselin tuoksuvadelmaa ja iskin taas sen kimppuun ja siitähän syntyi hyvä paikka sipuleille. Tuoksuvadelmasta on jäljellä vain muutama varsi, mutta en usko, että tämä olisi taistelun päätös, erävoitto vain.

Yritin laittaa siput maahan alueittain, niin että keväällä olisi isompia alueita samaa kukkaa.

Mökin edustalle oli istutettu kuunliljoja, mutta konnantatar oli tukahduttamassa ne. Kaivoin kuunlijat maasta ja istutin ne tuoksuvadelmien taakse, varjoisammalle puolelle. Juurakot neuvotaan nostamaan talikolla maasta. Vuosikausia yhteenkasvaneiden juurakoiden nostaminen kuivasta maasta ja erottelu oli aika työlästä. Katsotaan, selvisivätkö kuunliljat siitä.

Ripottelin lopuksi alueelle Maatiaisen Hämyisä vanha puutarha-siemenseosta. Kuolanpionin musta siemenet tunnistan, en muita, mutta tässä pitäisi olla runsaasti vanhojen puutarhojen aarteita. Niiden toivon nousevan maasta sipulikukkien kukittua.

Käänsin pienet kasvimaani ja upotin niihin ruukuissa olevia sipuleita ja valkovuokon juurakoita.

Tämän touhun järkevyyttä voi epäillä, mutta näin, valmistautumalla kevääseen ja elättelemällä haaveita kukkaloistosta, voi lievittää syksyn synkeyttä.

Haikeutta ilmassa

Lokakuun intiaanikesä on kohta ohi ja kesä on lopullisesti loppunut, se on pakko myöntää. Kohta on aika vaihtaa hyttysten estämiseen tarkoitettu pitsiverho paksuksi samettiverhoksi, jonka tarkoitus on estää veto. Se oli sähkömies, joka sanoi minulle, että vanhassa mökissä kuuluu olla verho oven edessä ja niin sen hankin. Säästääkö se sähköä, siitä en ole varma. Pitää myös kääriä joku räsymatto ovimadoksi eteiseen ulko-oven eteen estämään vetoa kynnyksellä.

En mökkiä hylkää, vaikka syksy tuleekin. On vaan aloitettava lämmityskausi. Yritän pienentää sähkölaskua. Viime syksynä koin järkytyksen, kun remontin aikana kuukauden sähkölasku oli sen suuruinen, mitä kotona maksan vuoden sähköstä. Sisäikkunoiden korjaus on saatava valmiiksi ja tuplat paikoilleen. Vai yhden ikkunat ehdin saada kokonaan valmiiksi ennen ilmojen kylmenemistä.

Turkistossut esiin, lattiat ovat kylmät.

 Hämärät päivät vaativat valoa. Toiseen kamariin sain paikoilleen viimeisimmäksi hankkimani valaisimen. Se saisi jo olla myös viimeinen valaisinhankinta, niin monta niitä on tullut tehtyä. Ei tämäkään kovin vanha ole, vaikka nettimarkkinoilla vanhaksi kutsutaan jo 80-lukulaista tavaraa.  Niin myös tätä.

On myös aika ottaa kynttilöitä esiin.

Maistuvia kotimaisia omenoita löytyy vielä  kaupoista, omia ei enää olekaan.

Upea ruska

  Hellekesän jälkeen oli odotettavissa upea ruska ja niin, päivien lyhentyessä ja öiden kylmetessä,  riehakkaat värit tulivat esiin vihreän häipyessä.

Värit ovat syy, miksi haluan vaahteran pihalleni. Kevään hennot vihreät ja keltaiset ja nämä syksyn räväkät värit.

Alhaalta tieltä näin, että rinteessä oli punainen puu. Pystysuoran jyrkänteen reunaa pitkin, kamera kädessä, lähdin sitä etsimään. Pihlajahan se oli.

Myös haavat tunnustivat punaista väriä. Vaikka isot haavat ovat tähän aikaan yleensä keltaisia.

Ylhäältä näkyivät kauempana olevat värikkäät puut.

Tullessani kotiinpäin metsäretkeltä, löysin yllättävästä paikasta kanttarelleja. Kun näihin lisäsi tienvarrassa kasvaneet muutamat sienet, riitti jo paistettavaa.

Mustikoiden syysväri on violetti.

Tienvarren lillukka jatkaa maaruskaa samassa sävyssä.

Mansikan lehti taas on punainen.

Kohta pakkaset ja sateet sammuttavat ruskan värit, mutta vielä niitä riittää.

Pihatöiden valmistelua

Nyt kun maalausilmat ovat ohi, on pihatöiden aika. Kunhan sateet sallivat. Aloitin järjestämällä työvälineitä. Päätin tehdä vierastalon parvekkeesta uuden puutarhavajan. Yritän pitää siellä välineet yhdessä paikassa. Aikaa menee yläkertaan kiipeämiseen, mutta ei varmasti niin paljoa kuin hukkuneiden työvälineiden etsimiseen.

Nämä eivät ole mitkään turhat koristetikkaat, vaan ne olivat minulla oikeasti käytössä mökin korjauksessa. Tikkaita en enää sisätöissä tarvitse, saavat siirtyä kevyempiin hommiin säilytyskalusteeksi. Suuremmat työkalut ovat yhdessä pihan aitoista. Ja niitä onkin runsaasti, talosta löytyneet ja mukana tuomani. Mm. kaksi samanlaista lapiota, kaksi samanlaista talikkoa, n. viisi lehtiharavaa, muita lapioita ja haravia sekä vanhoja haroja ja kuokkia.

Ruukkujen pesua jäi kevääseen. Pienet ruskeat pullot nousivat maasta kun kaivoin maata aittojen edustalta.

     Parvekkeen oven toisella puolella on aitasta löytynyt vanha tuoli. Korissa on myrskyn pudottamia lehtikuusen oksia, joille ehkä keksin jotain käyttöä. Ainakin kävyt päätyvät koristeiksi.

Edellisten omistajien matkamuistopuukengät toimivat nyt ovistoppareina.