Haikeutta ilmassa

Lokakuun intiaanikesä on kohta ohi ja kesä on lopullisesti loppunut, se on pakko myöntää. Kohta on aika vaihtaa hyttysten estämiseen tarkoitettu pitsiverho paksuksi samettiverhoksi, jonka tarkoitus on estää veto. Se oli sähkömies, joka sanoi minulle, että vanhassa mökissä kuuluu olla verho oven edessä ja niin sen hankin. Säästääkö se sähköä, siitä en ole varma. Pitää myös kääriä joku räsymatto ovimadoksi eteiseen ulko-oven eteen estämään vetoa kynnyksellä.

En mökkiä hylkää, vaikka syksy tuleekin. On vaan aloitettava lämmityskausi. Yritän pienentää sähkölaskua. Viime syksynä koin järkytyksen, kun remontin aikana kuukauden sähkölasku oli sen suuruinen, mitä kotona maksan vuoden sähköstä. Sisäikkunoiden korjaus on saatava valmiiksi ja tuplat paikoilleen. Vai yhden ikkunat ehdin saada kokonaan valmiiksi ennen ilmojen kylmenemistä.

Turkistossut esiin, lattiat ovat kylmät.

 Hämärät päivät vaativat valoa. Toiseen kamariin sain paikoilleen viimeisimmäksi hankkimani valaisimen. Se saisi jo olla myös viimeinen valaisinhankinta, niin monta niitä on tullut tehtyä. Ei tämäkään kovin vanha ole, vaikka nettimarkkinoilla vanhaksi kutsutaan jo 80-lukulaista tavaraa.  Niin myös tätä.

On myös aika ottaa kynttilöitä esiin.

Maistuvia kotimaisia omenoita löytyy vielä  kaupoista, omia ei enää olekaan.