Suo kutsui

Karpaloita on suolta tänä vuonna löytynyt paljon. Kävin jo aiemmin tutkimassa niiden tilannetta. Silloin oli lämmintä ja suokin vielä kuiva, mutta nyt oli tilanne toinen. Jalka painui syvälle rahkasammalmattoon ja saapas juuttui märkään turpeeseen. Sormet olivat kohmeessa kun kaivoin marjoja kylmästä sammaleesta. Mutta sellaista karpaloiden poiminta on.

Suolla on liikkunut muitakin, reunalla on hirven jätöksiä ja suolla jonkun pienemmän eläimen. Kaipa jokaisen oikeuksiin kuuluu myös kakkiminen toisen suolle. Yhdet jäljet johtavat keskelle suota, sinne kukaan ihminen tuskin on suunnistanut. Hirven jälkiä nämä eivät ole, ehkä karhun.

Olen jo keittänyt ensimmäiset karpalomehut. Karpalossa on paljon C-vitamiinia ja karpalomehu ja karpalovalmisteet vähentävät toistuvista virtsatietulehduksista kärsivien oireilua.

Annoin rasiallisen marjoja lahjaksi puolukoiden poimintakaverille, jolle en uskalla edes ehdottaa suolle lähtemistä.

En minäkään ihan mihin vaan uskalla astua, en esimerkiksi tälläisiin märkiin paikkoihin, joissa avovettä on näkyvissä.

Jos ilmat lämpenevät hiukan, palaan vielä suolle, sillä kesällä kukkia etsiessäni tajusin, että karpaloita on suon toisellakin puolella.

Ennen pakkasta

Olin lykännyt kasvihuoneen pesemistä, mutta nyt oli pakko ryhtyä toimeen kun luvassa oli jakso pakkaspäiviä. Pesun aikaan kasvihuone oli vielä lämmin ja sade rapisi iloisesti kattoon. Ulkopuolelta pesin seiniä, mutta katon vuoro on myöhemmin kun puiden lehdet ovat pudonneet. Jätin tomaattien tukitelineen naruineen paikoilleen. 

Humala pitäisi kai leikata vuosittain, mutta en ole sitä tehnyt. Nyt otin siitä muutamia versoja. Tarkoitus oli tehdä niistä kranssi, mutta siitä ei tullut hyvää. Lopulta pujottelin ja sidoin kävyt valmiiseen kranssipohjaan. Humalainen tuoksu on niin vahva, että tämä on koristeelle paras paikka.

Poistin pihalta pikkukuusia. Osan, jotka sain juurineen maasta, istutan kevällä johonkin sopivaan paikkaan. Osan katkaisin ja laitoin ne mökiltä löytyneisiin pulloihin. Kasvihuoneen eteenkin tuli kuusi.

Hain havuja tien viereen kaatuneesta kuusesta ja tein vuoden ensimmäisen havukranssin. Kynttilän sytyttämisen aika ei mielestäni vielä ole. Tämä on led-kynttilä, joka saa ajastimella valaista kasvihuonetta.

Pelargoniat eivät kestä pakkasta, ne ovat nyt sisällä mökissä. Niitä on paljon, etten sanoisi liikaa. Kuistilla niillä oli tilaa.

Otin sisälle myös viimeiset kehäkukat.

Ja pienen ruusunnupun.

Pakkasiin on nyt varauduttu, mutta toivottavasti talvi ei vielä tule.

Vuodenajan vaihdos

 Syksy alkoi nopeasti ja rytinällä. Myrskyjä melkein joka päivä, tähtikirkkaita pakkasöitä, koleita päiviä ja sadetta. On syysaskareiden aika, aloitin pesemällä ruukkuja ja muita tarvikkeita. Ensi kesänä kokeilen, pysyykö lintujen juoma-astia pihakoivun kannon päällä.

Tyhjensin kasvihuonetta. Vihreät tomaatit saavat kypsyä sisällä. 

Olen odotellut, että pienet kovat omenatkin pehmenisivät sisällä. Metsässä olevan suuren omenapuun alla oli isoja omenoita. Otin yhden mukaani ja pesun jälkeen söin sen, se oli ihan hyvän makuinen. Mutta kun parin päivän päästä lähdin hakemaan lisää niitä, yhtään omenaa ei oltu minulle jätetty. Pienet omenat  pehmensin lopulta tekemällä niistä jälkiruoaksi paistosta. Kaikki syötäväksi kelpaava syödään.

Oli aika kutsua nuohooja paikalle, tai nuohoojamestari. Niin hän itseään nykyään kutsui. Yleensä hän on niin varattu, että saan sovittua ajan vasta noin kuukauden päähän. Nyt hänellä oli toinen keikka mökkitien varrella ja hän tuli jo seuraavana päivänä vartin varoitusajalla. Mestarilla oli ensimmäistä kertaa apulainen mukana. Kävi sääliksi poikaa, jota mestari piti kovassa kurissa. Mutta hyvä, että piiput tuli rassattua, ilmojen viilennyttyä oli aika sytyttää tulet pönttöuuniin. Perinteisesti ensi sytytys työnsi savua sisälle. Palovaroitin tuli siinä samalla testattua.

 

Arvasin, että myrskytuhoja tulee. Ensimmäinen, aikaisempi myrsky kaatoi jo mökin läheltä yhden koivun. Se on nyt jo pilkottu ja pinottu. Jännitän, pysyykö pinoni pystyssä.

Mutta kun avohakkuut naapuristossa jatkuivat kun kaksi seuraavaa naapuria kaadatti metsänsä, tiesin, että tien ja hakkuualueiden väliin jäävät metsäkaistaleeni tulevat kärsimään. Kuusia on nyt kaatunut kaksi, mutta niiden hoitamiselle ei ole kiirettä ja lisää vahinkoja varmasti tulee kun myrskyt jatkuvat. 

Illat pimenevät vauhdilla, mutta vielä luonnossa on väriä. Puuhellan lämmitystä en vielä ole aloittanut. Sen vuoro on kun pönttöuuni toimii saavuttamatta. 

Väriä pihalle

 Pihan kukat ovat kuihtuneet, toin tilalle muuta värikästä, koristeomenapuun omenia ja pihlajanmarjoja. 

Loppukesällä pääsin sattumalta käymään pikaisesti puutarhamyymälässä. Pakkohan sieltä jotain oli ostaa. Keksin, että villiviininkin voisi laittaa kiertämään koivunkannon ympärille. Vasta mökillä katsoin sen vaatimukset kasvupaikan suhteen. Sen pitäisi olla tuore ja multava ja sitä kannon ympäristö ei ole. Kaivoin ison kuopan, johon laitoin ostomultaa ja kastelin villiviiniä ahkerasti. Ainakin ensimmäisenä syksynä se väritti pihaa hienosti.

Lisää punaista. Mökin seinää vasten olleen lumen rumat jäljet olivat taas tulleet esiin ja vedin seinän alaosaan taas kerroksen punamultaa. 

Maalasin myös aitan seinää ja ovia. Päädyn hirsiosaa ei kannata maalata. Jänikset järsivät punamullasta siitä pois. Maalissa on suolaa tai jotain muuta ainetta, jota pupujussit himoitsevat. Kesän viimeiset kukkija, maksaruohot tuovat vielä oman värinsä pihaan.

Muutama kukka sisälle juurtumaan. 

Metsään väriä tuo korallikanukka.

Keräilyä

Keräsin siemeniä oman pihan kukista. Purkeissa on kuivumassa kehäkukan, unikkojen ja krassin siemeniä. Olkikukkani aloittivat kukinnan myöhään, kaikki nuput eivät taida ehtiä avautua. Lisään myöhemmin kukkia tai nuppuja kimppuuni, jossa pääosa on taatusti uusiutuvaa luonnonvaraa eli kastikeheinien kukintoja.

Akillean siemeniä kävin jo aikaisemmin ravistelemassa kukkavarsista paperipussiin. Päivänliljan siemenet rapisevat nyt helposti lasipurkkeihin. Sen itäminen ilmeisesti kestää, mutta kokeilen. Kuolanpioni sai huijattua minua. Edellisenä päivänä ei ollut merkkiäkään siitä, että siemenkodat avautuisivat. Ja seuraavana päivänä kaikki siemenet oli lingottu jonnekin. Voi vaan toivoa, että niistä lähtee kasvamaan uusia taimia lähistölle. Viime vuonna sain talteen muutaman siemenen, joista vielä ei ole mitään kasvanut. Otin vähän malvaakin kuivumaan, vaikka se on lisääntynyt itsestäänkin, pieniä taimia on kukkapenkissä. Sen ulkopuolella olleet taimet otin talteen ja istutin muualle.

Omavaraisbloggaajien yhtenä aiheena lokakuun ensimmäisen maanantain kirjoitukseksi on syyskylvöt. Kokeilin niitä viime syksynä ja jatkan niitä. En kylvä siemeniä enää rasioihin, vaan suoraan maahan. Kukkien, itsekerättyjen ja ostettujen, lisäksi kylvän porkkanaa.

Kukkasipulien istutus on sekin jonkinlaista syyskylvöä. Ensimmäiset sipulit olen jo ostanut. Niiden istuttamiseen on vielä liian lämmintä. Mutta on ollut sopiva lämmin ja kostea ilma muuhun istutukseen. Olen siirrellyt kasveja ja taimia ja nyt löysin pitkään etsimääni näsiää pihalleni. Pitää vaan keksiä taimille hyvät paikat.

#suuntanaomavaraisuus-postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Alla linkit muiden teksteihin.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma 

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Päivänpesän elämää 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Harmaa torppa 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia

Evil dressmaker 

Kasvuyöhyke 4

Puutarhahetki 

Mustikkamaitoa 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo