Vuodenajan vaihdos

 Syksy alkoi nopeasti ja rytinällä. Myrskyjä melkein joka päivä, tähtikirkkaita pakkasöitä, koleita päiviä ja sadetta. On syysaskareiden aika, aloitin pesemällä ruukkuja ja muita tarvikkeita. Ensi kesänä kokeilen, pysyykö lintujen juoma-astia pihakoivun kannon päällä.

Tyhjensin kasvihuonetta. Vihreät tomaatit saavat kypsyä sisällä. 

Olen odotellut, että pienet kovat omenatkin pehmenisivät sisällä. Metsässä olevan suuren omenapuun alla oli isoja omenoita. Otin yhden mukaani ja pesun jälkeen söin sen, se oli ihan hyvän makuinen. Mutta kun parin päivän päästä lähdin hakemaan lisää niitä, yhtään omenaa ei oltu minulle jätetty. Pienet omenat  pehmensin lopulta tekemällä niistä jälkiruoaksi paistosta. Kaikki syötäväksi kelpaava syödään.

Oli aika kutsua nuohooja paikalle, tai nuohoojamestari. Niin hän itseään nykyään kutsui. Yleensä hän on niin varattu, että saan sovittua ajan vasta noin kuukauden päähän. Nyt hänellä oli toinen keikka mökkitien varrella ja hän tuli jo seuraavana päivänä vartin varoitusajalla. Mestarilla oli ensimmäistä kertaa apulainen mukana. Kävi sääliksi poikaa, jota mestari piti kovassa kurissa. Mutta hyvä, että piiput tuli rassattua, ilmojen viilennyttyä oli aika sytyttää tulet pönttöuuniin. Perinteisesti ensi sytytys työnsi savua sisälle. Palovaroitin tuli siinä samalla testattua.

 

Arvasin, että myrskytuhoja tulee. Ensimmäinen, aikaisempi myrsky kaatoi jo mökin läheltä yhden koivun. Se on nyt jo pilkottu ja pinottu. Jännitän, pysyykö pinoni pystyssä.

Mutta kun avohakkuut naapuristossa jatkuivat kun kaksi seuraavaa naapuria kaadatti metsänsä, tiesin, että tien ja hakkuualueiden väliin jäävät metsäkaistaleeni tulevat kärsimään. Kuusia on nyt kaatunut kaksi, mutta niiden hoitamiselle ei ole kiirettä ja lisää vahinkoja varmasti tulee kun myrskyt jatkuvat. 

Illat pimenevät vauhdilla, mutta vielä luonnossa on väriä. Puuhellan lämmitystä en vielä ole aloittanut. Sen vuoro on kun pönttöuuni toimii saavuttamatta.