Aatonaatto

Joulu on ovella. Sää on kaikkea muuta kuin talvinen, mutta luvassa on muutos. Kukat kuuluvat jouluun. Valkoinen amaryllis saa nyt olla näin päin. Kun kerroin kukkakaupassa, mitä aioin kokeilla, kertoi myyjä, että hänellä on kokemusta, kastelu varren sisään toimii.

 

Punainen amaryllis ei ehdi avata kukkiaan jouluksi. Mökissä on liian viileää, vaikka olenkin lämmittänyt ahkerasti. Iloa kukasta tulee riittämään pitkään.

Eivät ehdi kielotkaan kukkia. Kaivoin juurakot maasta ajoissa, toin ne sisään ajoissa. Sitten olin vähällä unohtaa ruukun kaapin alle. Siellä versoja oli kehittynyt ja ne kasvoivat nopeasti, mutta kukkien avautuminen taitaa tarvita lisää valoa.

Jouluruusuni kukki pihalla jo syksyllä, nyt se on paksun lumikerroksen alla. Joulun jälkeen ostan varmaan lisää jouluruusuja. Oletan, että niiden hinnat ovat silloin laskeneet. Suojasää sai lumet putoamaan puista ja katoilta ja se merkitsi lumitöitä päivittäin. Ensin oli pihapolku täynnä katolta tullutta lunta, sitten reitti puuvajalle mökin takana. Puuvajan katonkin lumet tulivat alas eikä ovea olisi saanut auki ilman lapiointia.

Myös kuusi kuuluu jouluun. Otin sisälle yhden pihan pikkukuusista. Suurimman osan käsintehdyistä koristeista olen saanut lahjaksi vuosia sitten.

 

Ja tähti. Tämä jäi minulle, kun siivosimme ystävän tavaroita muuttoa varten. Se oli hiukan rikki, korjasin repeämän liimalla. Tähän kuuluisi valaisin sisään, mutta jätin sen pois.

Nyt odotan jännityksellä, tuoko aatto lunta maahan ja puihin.

Tunnelmia kaupungissa

 Kotikaupungissa joulutunnelmaa on, karuselli pyörii, kuusi on paikallaan ja kauppa käy joulumarkkinoilla. Itse ostin vain hunajaa, kokeeksi salmiakkihunajaa ja sitten löysin etsimäni, stadin hunajan. Pesät ovat talojen katoilla tai esim. puistoissa. Oman kaupunginosan hunajaa ei löytynyt, ostin Ullanlinnassa kerättyä. Mehiläiset liikkuvat useita kilometrejä ja ovat voineet käydä vaikkapa kotitalon pihan kukissa.

 Lumimyräkkä sotki kaupungin elämän. Ratikkajono seisoi kadulla. Muistan itsekin samanlaisia tapahtumia. Oli kiire tapaamiseen ja siinä vaan istuttiin ratikassa. 

 

Ja lisää lunta tuli. Välillä oli pieni tauko, sitten taas tuntikausia lunta. Joulunpunainen menopeli oli jäänyt kuusen juurelle. Tonttuko siihen oli väsähtänyt ja lähtenyt kahville?

Kaduille kertyi lumikasoja. Lämmitetyt kadut muuttuivat loskaisiksi.

 

Kysymys kuului: Auto vai lumikasa?

 

Sytytin tuikun ikkunalle. Ikkunan kautta ei nyt tuuleteta.

Sadunkertoja harhaili suuren kaupungin hälyisillä kaduilla ja tavoitteli tarinan lankaa…Mutta suuren kaupungin surina sekoitti sadunkertojan pääparkaa, ja häntä kismittivät nuo vale-joulupukit, joita seisoi tusinoittain kauppaliikkeiden ovilla, suurien ja pienien ihmeenä. 

Sitten ilta laskeutui kaupungin ylle, ja sadunkertoja palasi kammioonsa, korkean kivitalon ylimpään kerrokseen….Hän aukaisi arkun kannen ja otti sieltä vanhat, messinkisankaiset silmälasit ja kaksi mustaa korpinsulkaa, silmälasit hän pani nenälleen ja korpinsulat hän kiinnitti selkäänsä. Hokkus-pokkus! Korpinsulat alkoivat kasvaa ja paisuivat suuriksi ja kantaviksi mielikuvituksen siiviksi. Sitten sadunkertoja alkoi kiitää ajatuksen vauhdilla pois suuresta kaupungista, kohti pohjolan hiljaisia perukoita.

Raul Roine Satuja

Minä kiirehdin punaiseen bussiin ja suuntasin kohti pohjoisia metsiä. Ensimmäisessä isossa mäessä bussi  jäi liikennevaloihin. Mutta lukuisten yritysten jälkeen kuljettaja sai bussiin liikkeelle ja matka jatkui.

Työtä ja juhlaa

Joulukuu toi lumet ja lumityöt. Aluksi puhdistin pihapolkuja harjalla, sitten oli otettava lumilapio esiin ja nyt on lumikolakin jo käytössä. Vielä en ole kutsunut apuun naapuria traktorinsa ja linkonsa kanssa. Onhan nyt kaunista, mutta, mutta.

Lumi on kevyttä pakkaslunta, mutta sitä on paljon.

 Joulunalusaikaan kuuluu työn lisäksi juhlia, pikkujouluja ja joululounaita. Itsenäisyyspäivän kunniaksi oli avattava lahjaksi saatu linnan booli-pullo. Ottaisin kyllä vastaan kutsun linnaan, mutta boolin jättäisin väliin, tämä juoma ei minulle maistunut.

  

Kaikki ikkunat ovat verhojen peitossa tai ikkunalaudat ovat kasveja täynnä. Sytytinkin itsenäisyyskynttilän ulkopuolelle. 

Itsenäisyyspäivänä sytytin valot mäelle johtavalle tielle. Vähän jouluvaloja eikä tarvitse lapioida polkua pimeässä.

Aloitin lämmityksen puilla täydentämään sähkölämmitystä ja klapikorien kantamisen mökkiin. Uudet polttopuut odottavat vielä kuivumista, mutta vanhoja puita riittää. Toivottavasti hiukan sähköä säästyy.

Välttämättömät kulkutiet on nyt raivattu, mutta uutta lunta on tulossa. Kuntoliikuntaa riittää.

Lähiruokaa

 Kuivakukkia ja kyläyhdistyksen vohveleita.

 

Omavaraisbloggaajien joulukuun aiheena on, mikä vuoden aikana on ilahduttanut. Minä olen kehno omavaraistelija, mutta muut omavaraiset ilahduttivat. Olin odella iloinen, kun kylän entisellä koululla järjestettiin lähituottajat tutuksi- tilaisuus. Paikalla oli useita tuottajia ja monipuolisesti  hienoja tuotteita ja kävijöitäkin riitti. Kyläyhdistys oli taas ahkeroinut, vohveleiden lisäksi ulkona oli tarjolla makkaraa.

 Mukaan lähti kuivakukkien lisäksi hunajaa itselle ja lahjaksi, lihatuotteita, karitsan ja ylämaankarjan lihaa ja leipää.

Ostin myös perunoita, kunnollisia multaperunoita.

 Omat perunat olivat juuri loppuneet. Perunanviljely oli tämän vuoden huippu omassa omavaraisuudessani. Laajennetulla perunamaalla riitti satoa. Siemenperunoita oli jäänyt yli ja laitoin niitä alueelle, joka joskus on ollut peltoa. Sitten se on metsitetty ja nyt siltä oli kaadettu isoja koivuja. Niistä jäi ruma kasa isoja oksia. Se poltettiin ja kaivoin siemenperunoita tuhkaan ja sen alla olevaan multaan. Kunnon kaskiviljelyn tapaan. Meni aika pitkälle syksyyn ennen kuin lähdin tutkimaan satoa. Ja se oli huikea. Perunoita oli useassa kerroksessa, päällä todella isoja ja alempana pienempiä. Ja kaikki kauniita ja virheettömiä. Annoin perunoita kävijöille, kun varastointi on ongelma.

   

Vielä yksi omavarainen ilahdutti minua. Kotitalon porrashuonetta entisöidään ja sovittelin maalarin, naisen, kanssa aikoja, jolloin oveni piti saada auki hänen työtään varten. Kun ovi oli saatu maalattua, toi hän minulle kananmunia. Olin ihmeissäni. ”Minulla on kanoja” sanoi hän. 

Linkit juttuihin omavaraisten tähtihetkistä alla.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evildressmaker

Rakkautta ja maanantimia

Villavarmo

Caramellia

Majalevon pientila

Kasvuvyöhyke 4

  Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 

Korpitalo  

Havuja, havuja

Syysmyrsky kaatoi puita, maa ei ollut jäässä eivätkä juuret pitäneet, kuusia ja mäntyjä rysähti maahan. Havuja on käytettävissä vaikka kuinka paljon. Löysin idean ja  tein kuusen havuista.

Tähden olen näperrellyt helmistä.

Pohja on pajuista, joita niitäkin löytyy pihapiiristä runsaasti. Sidoin pajut niinellä ja ajattelin kiinnittää niihin myös havunippuja, mutta vaalea niini näkyisi havujen alta ja käytinkin kiinnitykseen villalankaa.

Varastosta löytyneeseen kuksaan laitoin kynttilän.

Aarteenetsintää

 Paikallinen osto-myyntiliike laittoi Facebook-sivulleen kuvan vanhasta lasipainosta, jonka pohjassa oli jonkun herrasmiehen valokuva. En ihan sekunneissa ilmoittanut ostavani sitä, mutta laitoin kuitenkin nopeasti viestin, että otan sen ja haen seuraavana päivänä. Kun menin liikkeeseen, oli lasipaino myyty. Myyjä väitti ilmoittaneensa minulle, mutta hän oli ilmeisesti laittanut minulle viestin kuvan alle ja sitten poistanut kuvan. Kiukutti jonkun aikaa, mutta seikkailin netissä ja löysin itselleni paremman lasipainon.

Periaatteessa yritän vähentää tavaroita, mutta aina vaan sorrun ostamaan jotain. Lasipainoja annettiin 1900-luvun alussa lahjoiksi mielitietylle

Kotona minulla on uudempi lasipaino. Se on muisto vuodelta, jolloin osa työkavereista oli lakossa. Minä lupasin kastella heidän kukkansa. Lakko pitkittyi ja kukat alkoivat voida huonosti hoidossani. Mutta sain lasipainon kiitokseksi.

Olin muutaman päivän kaupungissa. Kotitalon porrashuonetta remontoidaan. Yli satavuotiaan talon ovet ja portaikko palautetaan lähelle alkuperäistä ilmettä. Availin ovea tarvittaessa maalarille ja kiertelin kaupungilla. Suosikkikirpputorilta mukaan tarttui posliinirasia. Kun pölyn ja lian poisti sen pinnasta, alkoi tytön ilme kirkastua. Rasiaan laitan ompelutarvikkeita. Sen sisällä olikin jo sormustin valmiina.

 

Kaupungin ilme oli jo kovin jouluinen, vaikka lunta ei vielä ollut. Ostin kynttilöitä ja pienen hyasintin.

Musta marraskuu

Marraskuun alku on ollut lämmin, sateinen ja harmaa tai musta. Ryhdyin virittelemään tuikkuja ja kynttilöitä. Puhdistin kasvihuoneen ulkoa siihen liimaantuneista lehdistä, tyhjensin taas sen räystäskourut ja siistin sisälläkin. Tyhjään kasvihuoneeseen tuli metsä, kaivoin pihalta väärissä paikoissa kasvaneita kuusia pois. Jos ne selviävät hengissä talvesta, istutan ne metsään.

Varastosta löytyneen vanhan myrskylyhdyn lasi oli hävinnyt, mutta  löysin siihen jonkun muun lyhdyt lasin.

Ulkopuolella palavat kynttilät.

Sisällä mökissä lisäsin tuikkuja 

Ystävästä vanha posliininen lampunvarjostin oli romua. Minä olen miettinyt, miten sitä käyttäisi, ilman uusia sähköasennuksia. Vanhasta aurinkokennovalosarjasta, joka ei enää toiminut, otin  muovisen lampun  ja laitoin sen sisään tuikun. Ei tämä paljoa valaise, mutta ompa varjostin käytössä.

Taskulamppu tai otsalamppu on välttämätön jo iltapäivällä ulkona liikkuessa. Heijastimia otin esiin jo talviaikaan siirtymisen jälkeen. Uusin heijastimista on paras, siinä on kunnon kiinnitys. Yleensä kiinnitys on hakaneulalla, joka aukeaa helposti. Niitä ja pudonneita heijastimia ole kylvänyt mökkitielle.