Lämpö tekee ihmeitä

 Olin kevään aurinkoisimmat ja lämpimimmät päivät pölyisessä kaupungissa hoitamassa asioita. Maalle paluu yllätti, mökillä oli muutamassa päivässä tapahtunut suuri muutos. Lämpö ja aurinko olivat tehneet ihmeitä. Puuvajan edustalla kukki ensimmäinen sinivuokko.

Metsässä niitä oli lisää.

Krookuksia löytyi missä vaan maa oli paljastunut.

Kevään ensimmäinen kimalainenkin löysi krookukset ja liikkeellä olleita perhosiakin ne kiinnostivat. Kuvaa en hyönteisistä saanut.

Lumikelloja oli ilmestynyt paikkoihin, joihin niitä en varmasti ole istuttanut. Pyytämättä auttavat sipulinsiirtäjät olivat olleet asialla. Tässä niitä on rivissä päivänliljojen edessä. Siitä alueesta myyrät ja kontiaiset pitävät.

Koko mökin edusta oli myllätty. Muuallakin pihalla multakasoja on, mutta harvemmassa. Jos asialla on ollut kontiainen, olisin valmis maksamaan 17 euron sakon sen tappamisesta jos vain saisin sen hengiltä. En ymmärrä, miten tällainen tuholainen voi olla rauhoitettu.

Levittelin maan pinnalle nostettua multaa ja pikkukiviä sormustinkukkien ja narsissien päältä ja päätin, että kaikki kasvit, jotka tällaista myllerrystä kestävät, saavat pihallani kasvaa.

Omia ja ostettuja

 Mietin, ehtivätkö omat narsissit avautua pääsiäiseksi ja varmuuden vuoksi ostin hiukan valmiitakin kukkia. Sijoitin narsissit kuistille kun ilmat ovat lämpenemässä. Moneen päivään ei ole satanut luntakaan. Perunanarsissi saa siellä tuoksua. Pieni jouluruusukin pääsi kuistin ikkunalle. Se on selvinnyt hyvin talvesta ja pääsee myöhemmin kukkapenkkiin.

 

Pääsiäisen kunniaksi ostin hiukan keltaisiakin kukkia.

Ja itse kasvattamani orkideanarsissi Thalia avasi sekin nuppujaan juuri sopivasti pyhiksi.

Ja mikä parasta, pihan lumikellotkin alkoivat jo kukkia. Poistin toisenkin, uusimman lumikerroksen niiden päältä. Lisää kukkia on vielä paksun lumikerroksen alla. Polun varren narsissit on myös vapautettu lumesta ja harmikseni huomasin sen alta paljastuvan myös multakasoja, myyriä on ollut liikkeellä.

Talon Aune-tytär on vuonna 1947 saanut Mikkelistä  kortin. Narsissit siinäkin kukkivat.

Kukkia museosta

Talvi palasi eikä kukkia ole odotettavissa pihalla aikoihin. Kaupungissa käydessäni lähdin etsimään niitä museosta. Löytyi tuttuja sipulikukkia, hyasintteja ja krookuksia. Lisäksi liljoja, ruusuja ja paljon muita kukkia kauniissa asetelmissa.

Kyseessä on Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Linne ja pieni pala paratiisia. Näyttelyssä on vanhaa eurooppalaista taidetta. Teokset ovat Ateneumin omista kokoelmista, mutta myös lainoja ruotsalaisista ja muista eurooppalaisista museoista. Samana päivänä kun kävin museossa, satuin kuuntelemaan Ylen ykköstä ja Kulttuuriykkösessä tuli ohjelma juuri tästä näyttelystä.

 Kukkien kuvista tuli 1600-luvulla kasvimuotokuvia ja niillä oli tärkeä rooli kasvitutkimuksessa. Siinä 1700-luvulla tärkeä rooli oli Carl von Linnellä ja hänen oppilaallaan Pehr Kalmilla. Kasveista, kuten tulppaanista ja akilleasta, tehtiin yksityiskohtaisia kuvauksia. Kuvilla ja kuvauksilla esiteltiin uusia lajeja mm. puutarhureille. Harvinaiset kasvi olivat puutarhurin ylpeydenaiheita. Silloin, kuten nytkin, jokainen puutarhuri luo oman paratiisinsa.

Kasveja oli myös astiastioissa. Linnellä, joka loi kasvien luokittelun ja nimistön, oli vanamo (Linnea borealis) vaakunassaankin. Se on minunkin suosikkejani. Kukkataidetta harrastivat useat naiset ja kukkia käytettiin myös kirjontatöissä.

Tauluihin on pikkutarkasti kuvattu myös hyönteisiä.

Tankkaus kukkakauneudella oli paikallaan, sillä mökillä oli uutta lunta tullut jopa parikymmentä senttiä. 

Vauhtia kevääseen

 Jo pari viikkoa sitten näin espoolaisen talon pihalla kukkivia lumikelloja ruusupensaan juurella. Tähän aikaan vuodesta niiden pitäisi kukkia minunkin pihallani. Mutta nyt niiden päällä on kymmeniä senttejä lunta.

Jäin miettimään, mitä lumikelloilleni kuuluu ja aloin vauhdittaa kevättä lapioimalla lunta pois alueelta, millä niitä kasvaa. Hullun hommaa, mutta siellähän, lumikerrosten alla niitä oli ja ne olivat jo kasvaneet pitkiksi.

Ja kun jatkoin lumen poistamista, löytyi narsissejakin. Ne olivat kasvaneet vaakatasossa lumen alla, mutta nopeasti ne nousivat pystyyn.

Yritin edistää kevättä myös lapioimalla lumet pois kasvihuoneen edestä ja lavakaulusten päältä. 

Kaivoin ylös maahan hautaamani ruukut, jotka sain irti ja vein niitä vierastaloon. Muiden päälle muovia suojaksi. Vanhan vadin, johon istutin pikkusipuleita, sijoitin kasvihuoneeseen, joka auringon paistaessa tuntuu jo lämpimältä. Jotain kasvua siinäkin jo näkyy.

Maasta kaivamani ruusut näyttävät surkeilta, mutta sisällä talvehtineet kasvavat jo vauhdilla.

Öisin pakkanen alkoi kiristyä ja ajattelin, että lumikellot kärsivät siitä. Peittelin niitä uudelleen ohuesti lumella. Hullun hommaa sekin, sillä kohta niiden päälle satoi useamman sentin lumikerros.