Pelargonioiden leikkaus

 Pelargoniat alkoivat työntää uutta kasvua ja oli viimeinkin leikattava ne ja vaihdettava niiden multa. Puiden ja muiden kasvien leikkaus on minulle todella vaikeaa, en henno leikata tarpeeksi paljoa. Pitkiä kaljuja varsia kasvattaneet pelargoniat eivät enää olleet kauniita. Jatkossa pitää muistaa latvoa niitä niin että niistä tulee tuuheampia. Etsin netistä ohjeita ja yritin niitä noudattaa. Leikkaus nivelen yläpuolelta terävällä veitsellä. Siirsin kukat myös hiukan suurempiin ruukkuihin. Oli pakko kierrättää ruukkuja pesun jälkeen, sillä en löytänyt tarpeeksi suuria uusia vanhan ajan punasaviruukkuja, joita olisin halunnut käyttää.

Laitoin lattialle suojapaperin ja siitä se alkoi.

Aloitin varovasti  mutta leikkasin sitten lisää. Varmaan täytyy myöhemmin vielä jatkaa. Mutta nyt pelargoniat saavat toipua.

Otin paljon pistokkaita, ehkä niistä jotkut lähtevät juurtumaan.

Näyttää siltä, että leikattuihin varsiin alkaa ilmestyä pieniä lehden alkuja. Muratin pistokkaan olivat juurtuneet ja niissäkin oli jo uutta kasvua. Istutin ne pahviruukkuihin niin voin sijoitella niitä myöhemmin kun keksin niille paikat.

Juorun pistokas saa vielä kasvattaa juuriaan amppelissa ennen istutusta. Mitään en tänä vuonna esikasvata,  mutta näin pistokkailla saan sentään jotain kasvua aikaan. 

Verhot vaihtuivat

 En tarkoituksella etsinyt toiseen kamariin vanhoja messinkisiä verhotankoja. Ne etsivät minut ja tulivat netissä hakematta silmiini. Kaksi oikean mittaista tankoa, päihin nupit, seinäkiinnikkeet ja verhorenkaita. Ostin ne välittömästi. Renkaita ostin liian vähän, sillä vanhat verhot eivät sopineet tankoihin. Niissä on lenkit, joiden läpi verhotanko pujotetaan. Oli siis ostettava uudet verhotkin. Ne taas ovat leveämmät ja jouduin metsästämään lisää renkaita. Verhot ovat puuvillaa, ekologisesti viljeltyä. Sopivat mielestäni paremmin vanhaan taloon kuin keinokuituiset.

Olen ollut tavallista enemmän sisällä ja pönttöuunia lämmittäessä katselin kamaria ja se tuntui ahtaalta. Järjestelin huonekaluja, ompelukone on nyt tuvassa. Siirsin rottinkipöydän ikkunan viereen ja nyt kamarissa tuntuu olevan enemmän tilaa.

Puhdistin renkaat ja nupit ketsupilla ja niin  tangot olivat valmiit kiinnitettäviksi. Paitsi että nurkassa oleva ikkuna oli ongelma. Sen verhotangosta oli sahattava pätkä pois.

Löysin joidenkin muiden verhojen mukana tulleet kangaskiinnikkeet ja otin ne käyttöön. Ostin koukkuja, joihin verhot voi niillä kiinnittää silloin kun haluaa enemmän valoa sisään.

Suunnittelun helppous

 Pari vuotta sitten tein pihasuunnitelmia. Nyt ne huvittavat. Talvella on helppoa piirtää lemmikit, juhannusruusut ja tulikellukat kukkimaan samaan aikaan. Ei suunnitelma muutenkaan ihan toteutunut. Tarhajalomalvasta on yksi taimi hengissä, viime vuonna se kasvoi n.10 sentin mittaiseksi. Kiven ympärillä eivät viihtyneet muut kuin lemmikit. Pioni kukki ensimmäisenä kesänä. Viime kesänä se oli surkeassa kunnossa, siirsin sen muualle samoin kuin juhannusruusut, jotka nekään eivät voineet hyvin. 

Käänsin alueen mullat uudelleen ja laajensi sitä vanhaan kivistä tehtyyn reunuksen saakka. Yritän nyt tehdä siitä kukkaketoa. Kylvin siihen syksyllä ruiskaunokkeja ja muita varastoon jääneitä siemeniä. Ainakin unikon siemeniä siihen vielä tulee.

Ensi kesänä saan kasvihuoneen käyttöön ensimmäistä kertaa. Ainakin tomaatteja siihen tulee. Suunnitelmassa ne jo kypsyvätkin.  Siirrän myös lavakaulukset mökin taakse kasvihuoneen viereen. Haluaisin kasvattaa kesäkurpitsoja niissä. Salaattia myös. Niiden viereen voi ehkä laittaa vadelman taimia ja tehdä niistä aitauksen.

Herneitä ja perunaa tulee mökin etupuolen kasvimaalle.

Suuntanaomavaraisuus-blogien helmikuun aiheena on suunnitelmien lisäksi itse tehty juoma. Suunnittelin jättäväni koko kuukauden väliin. Mustaviinimarjamehuni teen Mehu-Liisalla, kaikkien käyttämällä tavalla. Paremmin minulle sopisi Mehu-Maija, mutta alumiinisena sitä ei enää saa käyttää elintarvikkeiden valmistukseen. Sitten etsin jotain pakastimesta ja pussillinen puolukoita putosi kömpelöistä sormistani lattialle. Pussi hajosi ja puolukat lensivät lattialle. Keräsin ne pois ja pesin. Eikä sitten muuta voinutkaan kuin tehdä niistä mehua. Siskoni on ostellut minulle Maija-keittokirjoja. Sisäpiirivitsi, sillä hän tietää hyvin, että laitan ruokaa vain kuin on pakko.

Tämän kirjan 18. painoksessa vuodelta 2004 on puolukkajuomaresepti. Alku oli jo valmiina, olin perannut ja huuhtonut puolukat. Ne olisi pitänyt jauhaa mehumyllyssä tai hienontaa puunuijalla. Mutta sai ne muutenkin survottua. 

Viinihappoa minulla oli ja vettä muttei siivilävaatetta, jonka läpi muutama vuorokausi seissyt seos olisi pitänyt valuttaa. Muovisiivilä sai kelvata. Kirja lupaa, että juoma on raikasta, kirkasta ja kaunista ja sitä se todella on.

Puolukkamehua ja paikkakunnan hunajaa.

Muita juttuja juomista ja suunnitelmista voit lukea alla olevista linkeistä. #Suuntanaomavaraisuus-sarjasta löytyy lisätietoa täältä: HTTPS://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuu-sarja/. Tsajut-blogin Sadun kanssa ryhmää hallinnoi Heikki (HTTPS://korkeala.fi)

Vyöhyke 1

Jovela

Laura eli Javis 

Toivolan Puutarha 

Sateenkaaria ja serpentiiniä 

Apilankukka 

Multavarpaan maailma

Vyöhyke 2

Urban farming 

Sarin puutarhat 

Villavaltaus

Vyöhyke 3

  Tsajut 

Mummon kirja 

Rakkautta ja maanantimia 

Villakotiranta 

Mikä itä 

Caramellia 

Villifarmi

Luomulaakso

Majalevon pientila

Metsäläisten elämää

Vyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Puutarhapäiväkirja 

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila

Vyöhyke 7

Korpitalo