Käynti rautatiemuseossa vuosia sitten tuli mieleeni tänä poikkeusaikana. Junan toiletissa oli puulaatikossa sammalta. Systeemi oli oikeastaan nerokas: tuotos ja pyyhintäaine kun tipahtivat suoraan ratapenkalle maatumaan. Sama pyyhintätapa toimisi loistavasti myös kompostoivassa wc:ssä. Kaupungin vesivessassa sammaleen käyttö saattaisi olla ongelmallista, mutta onhan siellä vettä! Seuraava vaihe, kun paperiniput tulivat juniin, olikin sitten kammottava kun ruskeatahraisia papereita leijui ympäri rautatien penkkaa. Nykyisin sanonta vetää kuin junan vessa ei enää pidä paikaansa kun jätökset kerätään säiliöihin.
Jos pitäisi olla huolissaan jostain, joka tarttuu pisaroista, kiinnittäisin enemmän huomiota johonkin muuhun kuin alapään hygieniaan. Jos käsien pesu olisi tärkeää, ostaisin normaalia enemmän talouspaperia käsien kuivaamiseen ja paikkojen pyyhkimiseen. Ennen kädet kuivattiin pelkästään pyyheliinoihin. Jotka yleensä pestiin ja mahdollisesti myös keitettiin ja silitettiin tai mankeloitiin pesun jälkeen ja siten kaikki pöpöt lähtivät niistä. Keittämisessä saatettiin käyttää lipeää, jota valmistettiin itse koivun tai muun lehtipuun tuhkasta ja vedestä. Vanhat luonnonkuituiset, lähinnä pellavaiset tekstiilit kestivät käsittelyt. Vanhoihin pyyheliinoihin liittyy paljon kauneutta, jota nykymaailmasta ei enää löydy. Nimikoidut pyyheliinat varmistivat, että jokainen käytti vain omaansa. Tai sitten ne kertoivat vain sen, kenen kapioiksi tekstiilit oli valmistettu.
Taloissa, joissa oli karjaa, maitoastiat pestiin aamuin ja illoin ja karjakeittiön padassa oli silloin kuumaa vettä muuhunkin tarkoitukseen. Padassa oli hyvä pestä ja keittää isompi määrä pyykkiä. En tiedä, onko pihalleni sijoitettu pata peräisin saunasta vai navetasta.
Pyykkiä voi pestä ja keittää myös alumiinivadeissa puuhellan päällä. Lipeä ei alumiiniastiaan sovi. Saunassa pesemiseen käytettiin tietenkin vihtaa. Koivunlehdissä on puhdistavia aineita.
Jos pitäisi olla huolissaan jostain, joka tarttuu pisaroista, kiinnittäisin enemmän huomiota johonkin muuhun kuin alapään hygieniaan. Jos käsien pesu olisi tärkeää, ostaisin normaalia enemmän talouspaperia käsien kuivaamiseen ja paikkojen pyyhkimiseen. Ennen kädet kuivattiin pelkästään pyyheliinoihin. Jotka yleensä pestiin ja mahdollisesti myös keitettiin ja silitettiin tai mankeloitiin pesun jälkeen ja siten kaikki pöpöt lähtivät niistä. Keittämisessä saatettiin käyttää lipeää, jota valmistettiin itse koivun tai muun lehtipuun tuhkasta ja vedestä. Vanhat luonnonkuituiset, lähinnä pellavaiset tekstiilit kestivät käsittelyt. Vanhoihin pyyheliinoihin liittyy paljon kauneutta, jota nykymaailmasta ei enää löydy. Nimikoidut pyyheliinat varmistivat, että jokainen käytti vain omaansa. Tai sitten ne kertoivat vain sen, kenen kapioiksi tekstiilit oli valmistettu.
Pyyheliinoilla saattoi olla telineessä oma koukku kuivattavan asian mukaan. Nenät niistettiin kangasnenäliinoihin, jotka myös pestiin huolella ja silitettiin. Myös nenäliinat nimikoitiin. Kaunis nenäliinapakkaus sopi lahjaksi. Jos lautasliinoja käytettiin, olivat nekin pestäviä.
Taloissa, joissa oli karjaa, maitoastiat pestiin aamuin ja illoin ja karjakeittiön padassa oli silloin kuumaa vettä muuhunkin tarkoitukseen. Padassa oli hyvä pestä ja keittää isompi määrä pyykkiä. En tiedä, onko pihalleni sijoitettu pata peräisin saunasta vai navetasta.
Pyykkiä voi pestä ja keittää myös alumiinivadeissa puuhellan päällä. Lipeä ei alumiiniastiaan sovi. Saunassa pesemiseen käytettiin tietenkin vihtaa. Koivunlehdissä on puhdistavia aineita.
Talouspaperi käy ihan hyvin servetistä. Ainakin jos nauttii mehua mökin portailla. Mustaviinimarjamehun keitän teräksisellä Mehu-Maijan seuraajalla. Alumiinin käyttöä ei enää suositella happamien ruokien valmistamisessa. Korona-virukseen mehu ei taida tehota, mutta pienet flunssat sillä saa torjuttua.
Pieni ystäväni halusi esitellä mökkiäni kaverilleen. Ihmetys oli suuri, kun kerroin, että mökissäni on asunut perhe, isä, äiti ja useampi lapsi. "Näin pienessä mökissä!" Mutta kyllä ihmettelisivät sata vuotta sitten eläneetkin jos tietäisivät miten nykyinen poikkeustila saa ihmiset käyttäytymään.
Omavaraisuusryhmän #suuntanaomavaraisuus tämän kuun aiheeksi sattui hygienia. Nyt niin ajankohtaisia kirjoituksia löytyy linkeistä. Ryhmän ideoijien blogit ovat listalla ensimmäisinä.
Nuo vanhat pyyhkeet ovat todellisia aarteita! Lakanat samoin, ero nykyajan tekstiileihin on huikea. Ihan vaan kun valoa vasten katsoo niin näkee kuinka paljon enemmän on lankaa kudottu kankaaseen. Ja tosiaan kestävät melkein mitä vaan. Ja mitä enemmän opettelee itse tekemään käsitöitä, sitä enemmän ihmettelee sitä kuinka uskomattomia aarrearkkuja kapioarkut tosiaan ovat olleet. Todellista rikkautta!
VastaaPoistaOlen joskus kutonut kangasta kangaspuilla ja tiedän, miten haastavaa se on. Kun pitäisi saada tasaista laatua. Ja kapioitahan piti tehdä paljon.
PoistaOi! Vanhat ihanat astiapyyhkeet ja nenäliinat <3 Me ollaan niitä neandertaaleja, joilla edelleenkin astiapyyhkeet kuuluvat jokapäiväiseen arkeen ja nimenomaan siinä niille tarkoitetussa käytössä ;) Ja ne tosiaan pestään kuumassa vedessä ja mankeloidaan ;)
VastaaPoistaTalouspaperia käytän pyyhkeiden lisäksi kun kuvattavaa ja pyyhittävää on paljon. Käytetyt paperipyyhkeet poltan yleensä. Nyt niitä ei saisikaan kompostoida.
Poistaja upea tuo naulakko eri käsi/astiapyyhkeille. Sellaisia saisi olla nykyaikanakin
VastaaPoistaKiitos. Entisaikaan kun elämä oli niukempaa, oltiin kekseliäitä. Ehkä eri tarkoituksiin oli eri laatuiset pyyhkeetkin.
PoistaMeidän pienokainen pääsee unosilleen isoäitinsä 60 vuotiaaseen rottinkisänky ja vähän tuoreempien, mutta kuitenkin vanhojen lakanoiden väliin. Lakanat on käsi kirjailtu ja reunapitsit käsin virkatut. Arvostan suuresti näitä entisiä käsitöiden taitajia. Jännä juttu, mutten ole koskaan tullut ajatelleeksi että silittäminenkin tappaa tietysti bakteereja. Itse silitän vain verhot, pöytäliinat ja juhlavammat vaatteet.
VastaaPoistaPienokainen nukkuu varmaan hyvin. Löysin kätköistäni hienon vanhan pitsilakanan ja laitoin sen oviverhoksi.
PoistaVirukset eivät kuole 40 asteen pesussa, mutta kuuma, vähintään 60 asteinen silitysrauta tappaa ne.
Ihmiset ovat hassuja. Talot ja asunnot ovat isoja, täynnä tavaraa ja sitten tuskastellaan, kun on niin paljon siivottavaa. itse kuulun ihan samaan hassuun joukkoon, valitettavasti.
VastaaPoistaKoronaeristys on auttanut, ei ole tullut hankittua uutta tavaraa kun ei voi käydä kuin ruokakaupassa. Onneksi niissä on kukkiakin.
PoistaOmpa kauniita vanhoja esineitä❤. Meillä on vauva-ajan puklurätit kierrätetty nenäliinoiksi. Hassua, että ovat superhöttöistä materiaalia eivätkä silti näytä rikkoontuvan vielä kahdeksassakaan vuodessa vähintään viikottaisessa käytössä.
VastaaPoistaKiitos. Kauneuden lisäksi vanhat tavarat ovat käyttökelpoisia ja kestäviä. Ja kierrätettävissä. Teidän nenäliinat kuullostavat tosi pehmeiltä.
PoistaNimikoidut pyyheliinat ovat kauniita. Nuo vanhat pyyhkeet ovat kudottu niin tiukasti että ne tuntuvat hygienisemmiltä kuin uudet höttöisemmät
VastaaPoistaMonesti nykytekstiileihin laitetaan varmuuden vuoksi pesumerkintä 40 astetta. Se lämpötila ei kuitenkaan tapa esimerkiksi viruksia. Mutta tekstiilit säilyvät parempina eivätkä ne korkeita pesulämpötiloja edes kestäisi.
PoistaMeiltä löytyy sekä minun että puolison puolelta perittyjä vanhoja tekstiilejä ja ne ovat kyllä varsinaisia aarteita! Ja sitten kun vanhat keittiöpyyhkeet uhkaavat tulla tiensä päähän, leikkaan ne osiksi ja ne saavatkin jatkaa tiskirätteinä vielä pitkän aikaa. :) Kestonenäliinatkin ovat käytössä ja olen valmistanut valmistanut niitä mm. vanhoista vaatteista.
VastaaPoistaEnnen oli selvää, että tekstiilit valmistettiin itse. Pellava kasvatettiin ja siitä tehtiin lankaa. Tekstiilejä arvostettiin jo sen vuoksi, että tiedettiin työmäärä, mitä niihin vaadittiin. Nyt on suuri ihme, jos joku yrittää tehdä omat vaatteensa.
Poista