Vanha verhotanko

Pienemmän kamarin ohut verhotanko notkui verhojen painosta. Olin ottanut käyttöön vanhan verhotangon, joka minulla oli valmiina, mutta ei se sopinutkaan kalastajalangasta virkattujen raskaiden verhojen kanssa. Olinkin jo pitkään katsellut netin tarjontaa, mutta yleensä vanhat messinkiset verhotangot olivat liian pitkiä. Jos niitä yleensä oli kaupan. Sitten onnistui, löysin Torista sopivan mittaisen messinkisen verhotangon. Postituskin onnistui kohtuuhinnalla.

Myyjä varoitteli, että pöly ja lika kuuluvat kauppaan.

Olen lukenut useamman jutun, joissa hehkutetaan ketsupin ihmeellistä voimaa metalliesineiden puhdistuksessa. Siispä sitä piti hankkia 

Nettikaupoissa yleensä kaikki ei mene niin kuin pitäisi. Tällä kertaa kannakkeet ovat erilaiset, toinen on pidempikin. Vastapainoksi mukana oli yksi ylimääräinen rengas, onneksi. Puhdistus ketsupilla onnistui muuten hyvin, mutta yksi rengas jäi vahingossa liian pitkäksi aikaa ketsuppiin. Siitä tuli oudon värinen, kuparinen. Messinki onkin tehty kuparin ja sinkin seoksesta. Renkaita on paljon vähemmän kuin aiemmin, mutta hyvin ne riittävät.

Sitten tuli ongelma: miten kiinnikkeet saadaan pysymään seinässä. Niissä on vain suorakaiteen muotoinen reikä pohjassa. Onneksi joku kysyi samaa asiaa yhdessä nettiryhmässä. Tarvitaan vain koukkunaula, joka lyödään tiukasti seinään ja kiinnike pujotetaan siihen. Yhden koukkunaulan löysin kotoa, toisen mökin varastosta. Rautakaupoissa niitä ei ollut, kyselyni herätti niissä hilpeyttä. Naulan lyöminen seinään ei oikein onnistunut, mutta lopulta verhotanko on paikallaan.

 Pöydällä olevat tulppaanit eivät ole edellisjoulun tulppaaneista kasvattamiani, vaan vahingossa ostamiani. Näitä on maassakin, mutta myyrien vuoksi myös monissa ruukuissa. Kaikki eivät jaksaneet kukkia, mutta onneksi sentään osa.