Helmikuu päättyi upeaan ulkoilusäähän. Yöllä oli 15 astetta pakkasta ja aamu valkeni aurinkoisena. Maa oli jäätynyt kovaksi eikä lunta ollut, paras mahdollinen tilaisuus metsäretkeen. Kuljin suon laitaa, mutten jatkanut uuteen metsää. Vettä on suolla niin paljon, että sen voisi kuvitella olevan järvi tai ainakin pieni lampi. Jään kestävyyttä en uskaltanut kokeilla.
Jatkoin kotimetsän mäelle, sen yli ja rotkon pohjan kautta sen toisella puolella olevalle kalliolle. Siellä en paljon olekaan retkeillyt. Syksyllä etsin sieltä puolukoita, mutta niiden varvuista suuren osan hellekesä oli kuivattanut mustiksi ja linnut olivat syöneet marjat muista. Kallion ympäriltä, tontin luoteiskulmasta edellinen omistaja oli lohkotuttanut ja myynyt mökkitontteja. Edellisen omistajan mökkipäiväkirjasta voi lukea, koska maanmittari ja ostajat ovat mökillä käyneet. Yksi alkuperäisistä ostajista jatkaa vieläkin mökkeilyä naapurissani. Muut naapurit ovat vaihtuneen useaankin kertaan.
Kalliolla on upeasti jäkälää, näkymä muistuttaa minusta Lappia. Sitten keksinkin mitata, miten korkealla olin. Vastapäisen mäen naapuri on mukana hirviporukassa ja häneltä sain vinkin sovelluksesta, jolla voi seurata koiraa ym. metsästykseen liittyvää, mutta sillä voi myös mitata paikan korkeuden. Tällä mäellä olin 123,1 metriä merenpinnan yläpuolella. Pyhätunturi on sentään neljä kertaa korkeampi. Toinen sovelluksen ominaisuus, jota olen käyttänyt, on veden virtauksen selvittäminen.
Pidän näkymästä, joka aukeaa kun tulen metsästä mökille. Toki huomaa, että raivattavaa siinäkin on. Mutta lehtipuita ei juuri nyt voi katkoa, koska juuret ovat täynnä energiaa lehtien ja muun kasvattamisen varalle. Myöhemmin kesällä, kun varastot on käytetty kasvuun, eivät kannot enää verso niin paljon kuin jos raivausta tekisi nyt.
Jatkoin kotimetsän mäelle, sen yli ja rotkon pohjan kautta sen toisella puolella olevalle kalliolle. Siellä en paljon olekaan retkeillyt. Syksyllä etsin sieltä puolukoita, mutta niiden varvuista suuren osan hellekesä oli kuivattanut mustiksi ja linnut olivat syöneet marjat muista. Kallion ympäriltä, tontin luoteiskulmasta edellinen omistaja oli lohkotuttanut ja myynyt mökkitontteja. Edellisen omistajan mökkipäiväkirjasta voi lukea, koska maanmittari ja ostajat ovat mökillä käyneet. Yksi alkuperäisistä ostajista jatkaa vieläkin mökkeilyä naapurissani. Muut naapurit ovat vaihtuneen useaankin kertaan.
Kalliolla on upeasti jäkälää, näkymä muistuttaa minusta Lappia. Sitten keksinkin mitata, miten korkealla olin. Vastapäisen mäen naapuri on mukana hirviporukassa ja häneltä sain vinkin sovelluksesta, jolla voi seurata koiraa ym. metsästykseen liittyvää, mutta sillä voi myös mitata paikan korkeuden. Tällä mäellä olin 123,1 metriä merenpinnan yläpuolella. Pyhätunturi on sentään neljä kertaa korkeampi. Toinen sovelluksen ominaisuus, jota olen käyttänyt, on veden virtauksen selvittäminen.
Pakkanen oli jäädyttänyt maahan jännittävän näköistä villaa. Paluumatkalla sitten piti tietysti mitata, kumpi vuorista on korkeampi. Oletin, että kotimetsän puolen korkein paikka olisi kivirakennelman luona. Kiviä on siististi koottu suorakaiteen muotoiseksi rakennelmaksi kun peltoa on raivattu. Vai olisiko kyseessä muinaisen rakennuksen perusta. Korkeutta paikalla oli 123,5 metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti