Pakkaspäivien puuhia

Saunan pukuhuoneen seinällä oli edellisten omistajien jäljiltä laatikoilla varustettu peili, joka oli epämääräisen näköinen, sen harmaanruskea kulahtanut väri oli aika vastenmielinen. Pyöreä peili oli sentään ehjä eikä harmaus ollut hometta. En heittänyt peiliä pois, vaan vein sen varastoon. Odottamaan, josko sille jotain voisi tehdä. Ajattelin aluksi, että vedän sen pintaan mustan petsin ja palautan sen pukuhuoneeseen. Mutta kun tutkin sen pintaa, en saanut selvää, millä se on käsitelty ja päädyin kalkkimaalin, joka tarttuu melkein mihin vaan. Valtasin kovien pakkasten aikaan naapurin autotallin verstaakseni ja aloitin maalaamisen. 

Kolme kerrosta kalkkimaalia tarvittiin. Alkuperäinen materiaali on jotain levyä ja vaneria. Maali lähti raaputtamalla ja hiomalla helposti pois.

Sijoitin peilin aluksi pienempään kamariin, mutta se on oikeastaan pöydälle liian iso ja se siirtyy myöhemmin muualla, vierastaloon tai aittaan, kun saan sen kunnostettua. Peili ei ole antiikkia eikä arvokas, ennemminkin se voisi olla kansakoulun veistotuntien tuotos. Otin hiukan tummaa pintaa esiin niin kuin kalkkimaalarit yleensä tekevät. Mutta ei tätä antiikiksi vieläkään usko.

Hyasintit ovat viihtyneet hyvin viileässä mökissäni. Nyt niiden aika alkaa olla ohi.

Siirsin 50-luvun pöytävalaisimen muualle ja toin tänne vanhan valaisimen. Sen alkuperäinen kangasvarjostin oli niin huonossa kunnossa, että korvasin sen varastosta löytyneellä lasisella.