Vanhaa ja kaunista

Ensimmäisiä aarteita, joihin katseeni uudella mökillä osui, oli kaunis, ohut, käsinkirjottu pöytäliina, joka oli rumalla pyöreällä pöydällä. Kesäisiä kukkia ohuen ohuella kankaalla. Ihmetyttää, miten kirjailu on pystytty tekemään.

Hyasintti on mökiltä löytyneessä Riihimäen lasin Arki-maljakossa, jonka on suunnitellut Hans Nyqvist. Maljakko on automaattipuhallettua lasia ja se on valmistettu 1970-luvun loppupuolella. Maljakon kyljessä on tyylitelty kukkakuvio ja sitä kutsutaan joskus myös Vuokko-nimellä.

Tämä pöytäliina on kovin hauras, varsinkin märkänä ja vahingoitin sitä hiukan kun laitoin sitä kuivumaan. Jos tätä liinaa käyttää, on se parasta sijoittaa lasin alle.

Pienemmän kamarin seinällä oli kaksi sievää pikkutaulua.

Kissakuva ei ole hirvittävän vanha. Sen takana olevassa lapussa lukee Berg Art No 1299, mtta en löydä siitä tietoja. Kissakuviahan on miljoonia.

Toisen kuvan takana on omistuskirjoitus, joka näyttäisi kirjoitetun jollain  järvi-loppuisella paikkakunnalla.  Omistuskirjoitus on päivätty 4.8.1928 ja allekirjoituksena Aini Hein.

Pikkujoulukuuset

Tien varren pikkuinen kuusi oli tien lanauksessa taittunut pahasti ja pelastin sen koristeeksi vanhaan pataan. Yöllä oli tullut hento lumipeite, joka kuorrutti sopivasti myös kuuseni.

Kuusen ympärille hain metsästä sammalta ja sen päälle laitoin lehtien alla punaisina säilyneet koristeomenat.

Saa nähdä, miten kauan omenat sälyvät koristeina. Linnut tai oravat voivat ne viedä ja pakkanen saattaa ruskistaa ne.

Kuusiteema sai jatkoa, kun ruokakaupassa huomasin perinteiseksi mainostetun piparkakkutaikinan. Samalla sai jatkoa vanha perinne leipoa piparit pikkujoulun tietämissä. Taikina oli huveta ennen paistamista, sillä taikina on mielestäni melkein parempaa kuin valmiit piparit.

Keittiön laatikosta löytyi kuusimuotti.

Valmiit kuuset ovat uudesta mökistä löytyneellä Riihimäen lasin leivostarjottimella. Sellaista esinettä  minulla ei ennen ollutkaan.

Arvotonta rojua ja aarteita

Kaikkea mökkiin jätettyä tavaraa en ole ehtinyt käydä läpi. Enimmäkseen se on poisheitettävää roskaa. Jätesäkkejä on kertynyt kaksi kasaa; toinen seka- ja toinen energiajätettä. Tupaan jätettyyn vanhaan arkkuun olin kurkistanut aiemmin ja havainnut päällimmäisenä olevan ison ja ruman seinäkellon. Sen jälkeen arkku sai jäädä rauhaan. Nyt oli aika inventoida tämä kulunut ja rikkinäinen arkku. Liekö se peräisin armeijasta, vihreä väri viittaisi siihen. Arkusta löytyi liinavatteiden ja sen seinäkellon lisäksi matkamuistoja, joulukynttelikkö ja pyyheliinoihin käärittynä suomalaista design-lasia.

Aurora-kynttilänjalan on suunnitellut Heikki Orvola Nuutajärvelle. Herkkä ja siro esine. Sopivaa kynttilää vaan on vaikea löytää. Mökillä pakkanen on jo puraissut pihlajanmarjoja.

Pagoda-kynttilänjalka-maljakko on Nanny Stillin suunnittelema ja sitä on valmistanut Riihimäen lasi.
Tätä on valmistettu vuosina 1967-1973. Maljakkona tämä kuuluu sarjaan vaikeasti pestävät. Yläosa toimii myös kynttilänjalkana.

Tämän maljakon tyyli on tuttu, tällainen löytyi myös lapsuudenkodistani. Se oli kuitenkin isompi versio, jonka nimi on Crassus. Muistan vaan, että sen puhdistamisessa oli iso työ. Tämän nimi on Crocus, suunnittelija Timo Sarpaneva. Suunniteltu 1967 ja valmistaja on Iittala. Pohjassa on kaiverrus TS. Ja peseminen on vielä vaikeampaa kuin ison version, pieniin koloihin ei yllä millään. Vuorokauden liotus ensin käsi- ja sitten konetiskiaineessa kuitenkin tehosi.

Nämä lasiesineet samoin kuin seinäkello vaikuttaisivat esimerkiksi syntymäpäivälahjoilta, joista ei kotona ole pidetty, vaan ne on kiikutettu mökille. Minun mökkisisustukseeni taas nämä eivät sovi, vaan ne päätyivät kotiini. 

Seinäkukat

Siitä se alkoi, uuden mökin kunnostus, tapettien valinnasta. Ei ehkä järkevää, mutta ensimmäiseksi syvennyin selaamaan Tapettitalon paperitapettivalikoimaa netissä. Löysin mieleisiä tapettimalleja, mutta liikkeessä kävi ilmi, ettei kaikkia suinkaan ollut heti saatavissa. Ja tilauskirjojen ollessa täynnä ja kun montaa tapettia ei tehdä kerrallaan, joitakin malleja joutuisi odottamaan pitkään. Kun juuri tapettia Jalo-ohdake, johon ihastuin, oli vain kaksi rullaa, jotka olivat vielä eri eristä, otin mietintäaikaa. Varasin isompaan kamariin löytyneen tapetin sekä ne kaksi rullaa tätä kukkatapettia. Huopaohdeke on lempikukkiani.

Myöhemmin hain tapetit ja silloin kävi ilmi, että toinen rulla oli vajaa, koska se oli otettu malliksi myymälään. Mutta mittausten jälkeen näytti siltä, että yhden seinän pienemmästä kamarista tällä tapetilla saa peitettyä.

Seuraava vaihe remonttia ei ollut lainkaan yhtä hauskaa. Olin saanut rempamiehen puhuttua ympäri tulemaan sen verran töihin, että hän maalaisi isomman kamarin katon ja lattian. Valmistelin työtä poistamalla maalia lattiasta. Vanha maali ei suinkaan irronnut kevyellä hionnalla, vaan sitä piti raapia ja kitkutelle, että se se lähti lattiasta.

Aloitin myös seinien tutkimisen eli vanhojen pinkopahvi- ja tapettikerrosten repimisen irti. 

Kukkia oli senällä ennestäänkin. Tämäntyyppistä paperitapettia olisi nytkin ollut saatavissa, mutta mielestäni se olisi ollut liian romanttista.

En aio säästää vanhoja tapetteja enkä jättää vanhoja kerrostumia näkyviin. Tässä ei ole kyse museoinnista, vaan remontoinnista.

Maisema muuttui

Mökille oli muutamassa päivässä tullut talvi. Maisema oli muuttunut täysin. Puhdas, valkoinen lumi peitti armollisesti vaihtolavaa odottavat purkujätteetkin. Valkoinen maisema, sininen taivas ja kirkas auringonpaiste. Hienoa sateiden jälkeen.

Pakkanen oli kiristynyt niin nopeasti, että vesipisarat olivat jäätyneet siemenkotiin ehtimättä pudota maahan.

Toisiin siemenkotiin lumi oli tehnyt pumpulisen kuorrutuksen.

Pakkaspäivän kunniaksi tein tulet toisen kamarin pönttöuuniin. Mökilläni kävi nuori nuohooja ja hänen mukaansa kamarien uunit ovat kunnossa. Tuli kodikas tunnelma remontin keskelläkin kun pönttöuunin kylki hehkui lämpöä.

Uunien luukut ovat hyvässä maalissa, mutta muuten pönttöuunini odottavat nekin maalausta.