Seinäkukat

Siitä se alkoi, uuden mökin kunnostus, tapettien valinnasta. Ei ehkä järkevää, mutta ensimmäiseksi syvennyin selaamaan Tapettitalon paperitapettivalikoimaa netissä. Löysin mieleisiä tapettimalleja, mutta liikkeessä kävi ilmi, ettei kaikkia suinkaan ollut heti saatavissa. Ja tilauskirjojen ollessa täynnä ja kun montaa tapettia ei tehdä kerrallaan, joitakin malleja joutuisi odottamaan pitkään. Kun juuri tapettia Jalo-ohdake, johon ihastuin, oli vain kaksi rullaa, jotka olivat vielä eri eristä, otin mietintäaikaa. Varasin isompaan kamariin löytyneen tapetin sekä ne kaksi rullaa tätä kukkatapettia. Huopaohdeke on lempikukkiani.

Myöhemmin hain tapetit ja silloin kävi ilmi, että toinen rulla oli vajaa, koska se oli otettu malliksi myymälään. Mutta mittausten jälkeen näytti siltä, että yhden seinän pienemmästä kamarista tällä tapetilla saa peitettyä.

Seuraava vaihe remonttia ei ollut lainkaan yhtä hauskaa. Olin saanut rempamiehen puhuttua ympäri tulemaan sen verran töihin, että hän maalaisi isomman kamarin katon ja lattian. Valmistelin työtä poistamalla maalia lattiasta. Vanha maali ei suinkaan irronnut kevyellä hionnalla, vaan sitä piti raapia ja kitkutelle, että se se lähti lattiasta.

Aloitin myös seinien tutkimisen eli vanhojen pinkopahvi- ja tapettikerrosten repimisen irti. 

Kukkia oli senällä ennestäänkin. Tämäntyyppistä paperitapettia olisi nytkin ollut saatavissa, mutta mielestäni se olisi ollut liian romanttista.

En aio säästää vanhoja tapetteja enkä jättää vanhoja kerrostumia näkyviin. Tässä ei ole kyse museoinnista, vaan remontoinnista.