Kaikki alkoi siitä, kun taloyhtiö muutama vuosi sitten hankki kadun varteen jätelavan. Sen innoittamana kävin pitkästä aikaa kellarissa katsomassa, mitä oli omassa vanhassa perunakellarissani ja vintillä peltikaton alla olevassa varastossani. Kannoin tavaraa jätelavalle, se auttoi alkuun ja sen jälkeen olen tehnyt kuolinsiivousta. Kaiken tavaran läpikäyntiin tarvitaan ahkeruutta.
Omien tavaroiden lisäksi on perittyjä. Yksi serkuista oli säästänyt kaiken. Testamentissa oli tarkkaan määritelty, mitä kukin sukulaisista saisi. Meidän perheen osaksi tuli kuitteja, pääsylippuja ja muistoja matkoilta. Sekä postikortteja. Niitä odotin innolla. Ensin tosin piti testamentin vuoksi odottaa hänen aviomiehensä kuolema. Minua ei niinkään kiinnostanut korttien etu- vaan takapuoli. Kerään oman kotikylän postitoimintaan liittyvää kotiseutukokoelmaa. Siihen ei päässyt yksikään korteista, sillä postimerkit oli niistä poistettu. Serkku kun keräsi niitä. En muistele serkkua pahalla. Hän oli töissä kirjakaupassa ja oli juhlaa kun sain häneltä lahjana valita itselleni kirjoja kaupasta. Mökkikylällä on kylätalolla kirpputori ja keräsin parhaita kortteja myyntiin sinne. Kotona on iso laatikko täynnä korttikansioita.
Mökillä on edellisiltä omistajilta jäänyttä tavaraa, josta yritän päästä eroon kirpputorilla. On kahvipannuja, kulhoja ja lautasia. Ja peili saunaan sekä prenikoita. Ruokailuvälineitä en laita kiertoon, sillä niillä on hyvä merkitä krookukset, jotka yrittävät kasvaa pihapolulla.
On myös omia tavaroita, joista yritän päästä eroon. Miten monta kermanekka-sokeriastia yhdistelmää yksi ihminen tarvitsee? Varmaan yksi riittäisi. Ja antiikkia imitoiva patsas saa lähteä. Sen toivat ystävät joskus lahjaksi. Sille oli kyhätty häkki ja minun feministinä piti vapauttaa se. Nyt vapauta itseni siitä, olen sitä sietänyt tarpeeksi monta vuotta.
Ei helppoa, itsekin ajattelen "siivousta" päivittäin ja sitten päädy siihen ettäen kuitenkaan jaksa. Mennään askel askeleelta vaan.
VastaaPoistaHyvin pienin askelin minäkin siivousta teen. Kun pystyy luopumaan jostakin, siitä syntyy helpotusta ja iloa.
PoistaIhania vanhoja kortteja. Ja perhosenkin olet jo kohdannut!
VastaaPoistaHauska tämä patsaan feministinen vapautusjuttu😄
Kiitos. Näinä lämpiminä päivinä joka päivä löytyy uutta. Perhosia, kimalaisia ja jo on hyttysiäkin liikkeellä.
PoistaJeee, näit ja sait kuvattuakin koivutyttöperhosen! Minä yritän kuvata perhosia, mutta tuota lajia en ole vielä nähnyt. Sinivuokotkin ovat niin kauniit sekä luonnossa että kortissa.
VastaaPoistaEnsimmäistä kertaa näin koivutyttöperhosen. Se antoi kuvata ihan kiltisti, taisi olla vielä vähän kohmeessa. Sinivuokot ovat suosikkejani.
PoistaVanhat kortit on kyllä niin ihania. Vanhempien tavaroita kun käytiin läpi niin heidän mökillä oli valtaisa pahvilaatikko (jossa ensin koko ajan luultiin että siellä on uusi kiuas kun sitä ei ehditty vaihtaa:-))) täynnä kortteja. Meillä meni Siskon kanssa useampi päivä kun niitä käytiin läpi. Niitä oli suorastaan pakko lukea ja olihan siellä myös niitä joita oli itse lapsena askarrellut.
VastaaPoistaKuolinsiivousta olisi hyvä minunkin aloittaa. Helppoa se ei ole.Hyvä Sinä!
Kirpputori ei paljoa edistänyt tavaroiden hävittämistä, mutta siellä oli mielenkiintoisia ihmisiä. Siivoaminen tyssää usein kun syventyykin muistoihin.
Poista