sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Pakkaspäivinä

 Jatkuva pakkassää on hyvää aikaa korjaustöihin. Otin esiin parsinsienen ja lankoja ja keräsin paikattavaa, sukkia ja lapasia.

Tarkoitus ei ollut tehdä taidetta, vaan kursia kokoon reikiä. Niillä käsityötaidoilla, joita minulla on. Sukissa on reikiä eri puolella, lapaset rikkoontuvat oikeasta peukalosta tai etusormen kohdalta. Ja niiden reikien korjaamiseen parsinsienestä ei ole apua. Ulkovaatteiden reikiä sain helposti korjattua vaatelaastarilla, joka pysyy paikoillaan hyvin ja kestää pesua.


En voinut vastustaa kiusausta, kun paikallisella nettikirpputorilla oli myynnissä luonnonsuojelualueen kyltti, ruotsinkielinen tosin. Pohdimme myyjän kanssa, onko mökkikylässäni ainuttakaan ruotsinkielistä. Mutta voihan tänne tulla ruotsinkielisiä muuttolintuja. Kyltti oli harmikseni maalattu paksulla hopeamaalilla. Kunnostin sen.


Poistin maalin ja sen alla olevan toisen maalin ja nyt kyltti saa olla. Virheet siinä eivät minua haittaa.


Mihin ja miten kiinnitän kyltin, se on hiukan ongelmallista, sillä se painaa yli kolme kiloa.


Pakkasella on hyvä käpertyä kirjan kanssa mukavaan paikkaan lukemaan. Etsin tämän kirjan tekijöiden toista kuvateosta kolmesta kirjakaupasta. Lopulta tilasin tämän verkkokaupasta ja posti toi sen perille viidessä päivässä lajiteltuaan sitä kolme kertaa.


Ei, en minä, metsänsuojelija, ryhdy puuntuottajaksi, kirjassa on kyse aivan muusta. Se kertoo metsäteollisuuden menestyksen hinnasta ja niiden ihmisten tuntemuksista, joille tärkeä metsä on tuhottu. Hyviä kuvia pahoista kohteista.


Minä on tarvitse edes polttopuuta metsästäni, sitä on tarpeeksi puuvajassa. Viimeisimmät kaatuneet kuuset saavat jäädä lahoamaan metsään. 

Sytykeruusuja pitäisi opetella itse tekemään, ne ovat parhaita sytykkeitä ja nyt niitä on tarvittu. Nämä löysin kylän myyjäisistä.



Mihinkään kasvatuspuuhiin en vielä ole ryhtynyt, lisää kukkien talvikylvöjä tein. Omavaraisbloggaajat kertovat helmikuussa tekemisistään ja monilla on varmaan jo esikasvatus käynnissä. Lisää ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) koordinoi, täältä: #suuntanaomavaraisuus.


2 kommenttia:

  1. Hauska ja viisas juttu! Ruotsinkieliset muuttolinnut 😂. Muuttolintujen täytyy olla kielineroja, jos opettelevat kaikkien niiden maiden kielet, joiden yli lentävät. Satavuotiaan tontin metsästä osa oli hakattu, kun ostimme paikan. Usein yritän kuvitella miltä metsä on näyttänyt. Alue oli nyt valtavan ruma; maahan jätettyjä sikin sokin runkoja ja oksia. Siitä tuli minun puuhamaa; olen raivannut polkuja, kasannut runkoja ja tehnyt siistiksi pikkuplänttejä. Jos olisin tuntenut metsän ennen hakkuita, olisin varmasti vihainen ja surullinen.

    VastaaPoista
  2. Ainakin murteilla linnut laulavat, joten uskon, että osaavat muiden maiden kieltäkin. Ainakin ne jotka muuttavat. 🤔🤣

    VastaaPoista