Lumitöitä

 Pitkän pakkasjakson jälkeen tuli suojasää ja olihan sitä käytettävä hyväksi. Lunta on harvinaisen vähän, eikä linnaa saanut siitä tehtyä eikä ukkoakaan, mutta lyhty syntyi. Kun palloa pyöritti, kaikki lumi, joka oli kevyttä pakkaslunta, tarttui siihen ja maa paljastui. Lunta en halunnut poistaa, vaan se saa jäädä suojaamaan maata pakkaselta, jota taas on tulossa. Tein vain pieniä palloja.

Lumet tulivat osittain alas peltikatoilta, mutta onneksi ne eivät osuneet poluille eivätkä täyttäneet niitä. Tiputin harjalla lumet kasvihuoneen katolta. Samalla tulivat alas viimeiset lehdet ja likaakin lähti lumen mukana.

Varsinaisiin lumitöihin minulla on uusia apuvälineitä. Kylätalon myyjäisistä löysin kauan etsimäni luudan. Pikkulikkana, kun sisarukset olivat koulussa, kuljin aikuisten mukana ja tapitin hiljaa, mitä he tekivät. Kylältä yksi vanhempi mies kävi meillä tekemässä luutia. Luudan varsi oli erilainen kuin tässä. Ehkä maakunnilla on omat luudantekoperinteensä.

Toisen apuvälineen, akkulumilapion, hankin jo viime vuoden talven lopulla. Paksussa nuoskalumessa siitä ei silloin ollut yhtään apua. Mutta nyt kevyt pakkaslumi lensi sillä pitkälle. Mutta se on tarkoitettu tasaisille pinnoille, ei minun muhkuraisille pihapoluilleni. 

Osan mökille johtavaa tietä puhdistin akkulumilapiolla. Alaspäin meneminen oli helppoa, mutta koneen raahaaminen takaisin ylös raskasta. Kolalla viimeistelin tien toisen puolikkaan puhdistamisen lumesta.

Viime vuonna selvisin lapioimalla tielleni polun, mutta mökkitien auraajan pitkälle tieni puolelle työntämä valli oli liian iso lapioitavaksi. Pyysin naapuria apuun linkonsa kanssa. Vahingossa hän peruutti traktorin päin tonttini numerokylttiä, jota laki edellyttää. Kyltti oli korjattavissa ja siirsin sen turvallisempaan paikkaan. Ja yritin tänä vuonna käsimerkein ohjata auraajaa työntämään lumet tien toiselle puolelle, mutta hän vain morjesti.

Suojasää kesti niin lyhyen ajan, ettei lyhty heti sulanut. Saan kerrankin nauttia siitä pitkään.