Oli niin kesäistä, aurinkoista ja lämmintä, ettei ajan kulumista huomannut. Havahduin yhtäkkiä, että elokuun on jo yli puolivälin. Tähän aikaan yleensä kerään ja kuivaan luonnonkukkia. Nyt niiden kukinta on jo loppu tai loppumaisillaan. Eipä hätää, sillä olkikukkia riittää koristeihin. Vanhoja tuttuja, pietaryrttiä ja siankärsämöä sentään löytyi. Laitoin niitä tällä kertaa kranssiin kuivumaan.
Lämpimät värisävyt luonnossa kertovat syksyn lähenemisestä. Kypsyvä ohra viljapelloilla, pihlajan marjojen punertuminen
ja elokuun pikkuaurinkojen, kultapallojen keltaisuus. Sateet kaatoivat taas niitä ja maassa makaavista varsista oli ihan pakko kerätä kukkia.
Merkkejä syksystä ilmaantuu vähitellen lisää. Koulutaksi ajelee jo mökkitiellä, ensimmäinen hirvikärpänen teki hyökkäyksen niskaani metsässä, illat pimenevät. Mutta vielä on kesä, vaikka hetken aikaa on syksyisen kylmää.
Mukavan leppoisaa tarinointia! Säilyykö pietaryrtin tuoksu kuivanakin? Entäs suopayrtin? Ne ovat molemmat ihania kasveja.
VastaaPoistaKiitos. Molempien tuoksu säilyy, mutta mietona. Pietaryrtin väri ei tänä vuonna pysynyt kirkkaana kun poimin kukat liian myöhään.
PoistaKesä oli haastava. Ensin liian pitkään kylmää, jolloin kylvökset joko eivät itäneet tai taimet juroivat. Sitten tuli meidän kasvuvyöhykkeellemme liian kuumaa, johon kasvit eivät olleet perimässään tottunee, eli sadontuotto tapahtui liian nopeasti. Sadontuottohan riippuu kertyneestä lämpösummasta, eli lämpöasteiden yhteismäärästä. 30 asteen päivinä summa kertyy liian nopeasti, jolloin kaikki esim. makuun vaikuttavat aineet eivät ehtineet muodostua tai tuli kitkeriä. Vadelmasato kypsyi silmissä, mutta maku ei ollut tavanomainen, marjoista tuli kitkeriä. Samaa olen kuullut muiltakin.
VastaaPoistaPitkään jatkunut sade tappoi taimia, helteillä pienestä kasvihuoneestani tuli pätsi ja nyt sitten on kylmää. Laitan toivoni puolukoihin.
PoistaHups...kommenttini hävisi !
VastaaPoistaMinä kitkin keväällä suopayrtin kukkapenkistä kun se oli vallannut sen kokonaan ja vaikka pyrin tekemään tarkkaa työtä niin sieltä sitä vain puskee pintaan. Käytin sitä viime syksynä lankojen värjäyksessä. Tuli muistaakseni vaalean ruskeaa.
Kaunis kranssi.
Kiitos. Kun luen värjätyistä langoistasi, mieleni tekee ehdottaa ryijyn tai seinävaatteen tekemistä niistä. Siinä kauniit hillityt värit vaihtuisivat vähitellen rajattomasti toisiinsa.
PoistaVoi Maija. Nyt pistit pahan tai siis paremminkin hyvän idean. Olen miettinyt sellaisen seinävaatteen tekoa, mutta pelkään ettei kärsivällisyyteni riitä siihen....jos tekisi ihan pienen vain :-).
PoistaPienestä on hyvä aloittaa. Minulla on tallessa ryijytyynynpäällinen, jonka tein koulussa. Se koomin en ryijyjä ole tehnyt, mutta arvostan niitä. Kotona minulla on seinällä kummitädin kutoma ryijy. Facebookissa on ryhmä Ryijy, Suomalainen perinnetekstiili. Siinä näkee monenllaisia upeit ryijyjä.
PoistaIhana kranssi! Nappikukka eli pietaryrtti on hieno kasvi. Meilläkin kultapallot olivat vihdoin antautuneet pitkine varsineen sateen ja tuulen voimasta. Syksy lähestyy, mutta se on minun lempivuodenaikani😃
VastaaPoistaKiitos. Syksyssä on hienoja asioita, värit, raikas ilma ja ylettömän kasvun rauhoittuminen. Saan tunteen, että piha on taas hallussani ja voin aloittaa uusien asioiden suunnittelun.
VastaaPoistaBeautiful blog
VastaaPoistaThank you, nice if you like my blog.
Poista