Lintubongausta

 Olen innoissani Muuttolintujen kevät-sovelluksesta. Minulla on ollut se puhelimessani noin vuoden. Lintuja on paljon helpompi tunnistaa sillä niiden äänestä kuin ulkonäöstä, ne kun piilottelevat puissa ja liikkuvat nopeasti. Ruokintapaikoilta niitä saa kuvattua ja toivottavasti tältä uudelta vesiastialta.

Ainakin se on merkitty niin, että selviää, mikä se on.

Viime vuonna ensimmäinen sovelluksella tunnistamani lintu oli muutenkin jo tuttu mustarastas, tänä vuonna muitakin aikaisia lintuja on löytynyt. Joutsenpariskunta palaa joka vuosi läheiselle järvelle ja jään sulamista odotellessa se tankkaa aina samalla pellolla. Joutsenet ovat koko elämänsä uskollisia puolisolleen ja nämä kaksi näyttävät olevan läheisiä edelleenkin. Laulujoutsenen äänestä ei voi erehtyä, mutta mitään laulua se ei ole.

Naapurin lammella on muutamana vuotena asustellut sorsia, viime vuonna yhdellä niistä oli pieniä poikasia seitsemän kappaletta. Tänä keväänä lammella on ollut telkkäpariskunta. Toivottavasti se jää asumaan sinne, ainakin siellä olisi ruuaksi herkullisen näköistä sammakonkutua.

Nyt on se aika, kun peipon laulua kuuluu jatkuvasti, joko yksin tai osana moniäänistä konserttia.  Yhtenä päivänä pihallani lauloi laulurastas. Siitä tai peiposta en ole saanut kuvia, mutta mustarastaat ovat suostuneet kuvattaviksi ja ne liikkuvat pihalla kuin kotonaan. Kaupungissa varpuset eivät arastele ihmisiä.

Tunnistan lintuja myös niiden tekojen perusteella. Vierastalon takaa kuului outoa räminää ja kohta sen jälkeen palokärjen huuto. Siellä korven metsuri teki selvää lahonneesta koivun kelosta. Melkoinen voimannäyttö variksen kokoiselta linnulta. Palokärki on rauhoitettu, mutta ei harvinainen.

Koivun jälkeen se iski nokkansa yhteen pölkyistä, joita olen laittanut tien reunalle muistuttamaan siitä, että putous tieltä on jyrkkä.

Tiainen kävi taas tutkimassa pönttöäni, mutta se ei tainnut kelvata tänäkään vuotena. Se olisi ilmeisesti pitänyt sisustaa sammaleella. Pitää nyt odottaa, sillä talitiainen voi pesiä kaksikin kertaa kesässä. 

Muuttolintujen kevät-sovellus on todistanut, että talitiaisen laulu on monenlaista. Sovelluksen tekoäly on tunnistanut minulle outoja lajeja kuten harmaapäätikka, hippiäinen tai varpushaukka. Oppimiseen sovellus on tarkoitettukin. Varsinkin harvinaistuneen hömötiaisen tunnistamisesta olen iloinen, sitä löytyy vielä metsästäni.

Värikäs pääsiäinen

Kun pääsiäinen on myöhäisenä ajankohtana ja kun kevät on aikainen, löytyy kukkia runsaasti pihalta ja sisältä. Mökin portaille kokosin niitä vanhaan ämpäriin. 

Luonto nauraa minulle, kun viimeisimmät sisällä kasvattamani krookukset kukkivat vasta nyt tässä. Pihalla osa niistä alkaa jo kuihtua. Krookusten ja ostettujen narsissien lisäksi ämpärissä on kaupasta aiemmin ostettuja skilloja, joiden kukinta on melkein ohi. Ja perhonen täydentämässä keltaisuutta.

 

Pihalla skillat aloittivat juuri kukinnan.

En ennen ole itse kasvattanut kirjopikarililjoja, vaan olen ostanut niitä valmiina. Kasvatus onnistui ja tässä olen ollut nopeampi kuin luonto. Maahan istuttamistani sipuleista on noussut vasta teräviä kärkiä. Näin kuvan Ahvenanmaalta, jossa kirjopikarililjoja on kokonainen niitty. Sellaisen minäkin haluaisin, mutta, vaikka nämäkin istutan maahan, taitaa niitty jäädä haaveeksi.

Krookukset ovat taas vallanneet osan pihasta.

Lumikellot toisen.

Muita koristeita kukkien lisäsi ei tähän pääsiäiseen tarvitakaan.

Valmisteluja

 Yöpakkasten jälkeen maa on ollut jäässä. Kun vielä puhaltaa hyytävä tuuli, on pihatöissä ollut taukoja. Tein muita valmisteluja. Vanhaa, itse tekemääni kasvilavaa en enää ryhtynyt korjaamaan. Kun en kaupasta löytänyt sopivaa, suostuttelin apumiehen tekemään sellaisen. Piirsin mallin, mutta hän teki kulmat toisin. Tämä on mittatilaustyö kasvatussäkille. Pohjalla on jo risuhaketta, johon liiallinen kasteluvesi voi säkin pohjan rei'istä valua. Vaneri kestää kosteutta eikä mitään muoveja tarvita.

Kasvatusalueeni on nyt kasvatussäkkejä ja taimia vaille valmis, pieni, mutta riittävä. Mansikoita ja perunoita kasvatan muualla. Laatikot eivät ole linjassa toistensa kanssa, eivätkä suorassa, mutta niiden välissä pystyy liikkumaan.

Tällä kertaa tarvikkeita ja ruuveja löytyi, eikä kaupassa tarvinnut käydä. Yleensä, kun jotain nikkaroidaan, ensimmäiseksi lähdetään rautakauppaan ostamaan ruuveja. Niitä on niin monenlaisia, on eri materiaaleja, pituuksia ja kantoja. Vanhoista varastoista ei viitsitä etsiä sopivaa ja sitten erilaisia ruuveja kertyy moniin paikkoihin. Osa on kaupan rasioissa, osa erilaisissa purkeissa, toisia on taskuissa, työmailla ja ties missä. Olin kerännyt lasipurkkeja järjestääkseni irralliset ruuvit.

Varastosta löytyi vanha mausteteline, löytyi mustaa petsiä, vaneria taustalevyksi ja sopivan pituinen pala nahkaremmiä pitämään purkit paikoillaan.

Telineelle löytyi paikka työkaluaitasta, kun poistin seinällä olleen hyllyn.

Sitten sain idean, teen poistetusta, taustattomasta hyllystä kasvatuslaatikon yrteille. Ajattelin, että teen siitä kestävän. Ostin tervaa ja vetelin sitä reiluin vedoin hyllyyn. Ei olisi pitänyt tehdä sitä. Tervapa ei noin vaan kuivu viileässä mökissä. Kesään mennessä ehkä.

Terva tuoksuu hyvältä. Toivottavasti yrtitkin pitävät siitä sitten kun joskus saan niitä laatikkoon istutettua.

Keväisiä tunnelmia

 Poikkeuksellisen lämmin sääjakso sai ihmeitä aikaan. Tuntuu ja näyttää jo keväiseltä. Ensimmäiset krookukset kukkivat. Lumen alta paljastuu koko ajan uusia kukkia. Melkein kaikki lumi onkin jo sulanut mökin pihalta.

Leskenlehdet kukkivat. Näitä on jo paljon.

Sinivuokkojen kukinta alkoi.

Luulin, ettei lumen alta paljastuisi yhtäkään kukkivaa jouluruusua, mutta löytyi sentään yksi. Myös rönsyleinikit, ailakit ja vuohenputket kasvavat vauhdilla.

Ensimmäiset perhoset ja kimalaiset olivat liikkeellä.

Peippo viserteli ja sisilisko nautti auringosta vierastalon edustalla. Liian aikaisin nämä kaikki ovat liikkeellä, toivottavasti ne selviävät, koska lämpöä ei enää kestä pitkään, tulossa on ilmeisesti taas takatalvi.