Restaurointia

Olimme heinäkuussa läheisen kirkonkylän maalaismarkkinoilla. Mukana ollut ystävä ihaili myyjän koristetuulimyllyjä, joiden siivet pyörivät hurjaa vauhtia. "Tuollainen sinullakin pitäisi olla mökillä", sanoi hän. Minä vastasin, että on minulla tuulimylly.

Mökiltä oli todellakin löytynyt myös tuulimylly, mutta se ei ollut kunnossa. Siivet eivät pyörineen eikä se pysynyt suorassa. Seitsemän vuotta sitten, ensimmäisenä kesänä tällä mökillä, se oli pihalla, mutta sitten siirsin sen varastoon ja siirtelyissä se oli mennyt vieläkin huonompaan kuntoon, siivet olivat vääntyneet ja katkenneet ja osia oli irronnut. Mutta kun olin sitä mainostanut, oli ryhdyttävä restaurointityöhön. Sen ensimmäisen kesän ensimmäiset vieraat lähettivät kiitokseksi valokuvan myllystä ja minusta. Siitä sai mallia, miten siivet ja peräsin olivat sijainneet.

Ensiksi myllyn osat matkasivat naapurin verstaalle, jossa se saatiin tuettua suurinpiirtein suoraan asentoon ja siivet suoristettiin.

Sadepäivinä rapsuttelin vanhat maalit pois ja kiinnitin osia. Vierastalosta tuli taas verstas. Siipien korjaamiseksi tein uusia tukipalikoita, mutta ne ja liima eivät riittäneet. Ruuvailin varastosta löytyneitä metallitukia siipiin niiden lisäksi. Löytyi maalipurkki, jonka pohjalla oli tarpeeksi valkoista maalia. Punamultaa löytyi myös. Puuosat ovat hauraita, mutta maali lahon puun kaunistaa.

Viimeistelyä vielä päivänvalossa vesivärisiveltimellä.

Siivet vielä paikoilleen. Tuuleen ja tuiskuun en myllyä voi laittaa, mutta löysin sille paikan vierastalon parvekkeen alta. Purin edellisten omistajien tekemän kukkapenkin ja siinä oli niin paljon tiiliä, että tein niistä myllylle alustan. Siinä se nauttii loppukesän auringosta. Tehkööt vaikka linnut siihen pesän.