Olen koonnut tietoja tilastani ja tein niistä dokumentin. Siitä ja metsästä löytyy paljon tietoja, omistajista, lohkomisista ja lainhuudoista. Niitä olen saanut Maanmittauslaitokselta ja Kansallisarkistosta, mutta rakennuksista en ole löytänyt tietoja. Ennen kun ei mitään rakennuslupia tarvittu, jokainen pykäsi mäelleen omanlaisensa mökin. Tiedän vain, mitä on tapahtunut niinä vuosina, jotka mökin olen omistanut. Se on ollut kohta seitsemän vuotta kestänyt projekti. Keinutuolissa istuessa voi nyt muistella, miltä mökissä ennen näytti.
Omavaraisbloggajien kesäkuun aiheena on projektit. Oman projektini suunnittelua kuvasi kova kiire. Piti ensin kunnostaa tie, jotta entisen mökin tavarat saisi muutettua. Niitä sijoitettiin vierastaloon ja muihin varastoihin. Pienemmän kamarin lattian remppamies lupasi maalata kiireiltään, kunhan minä poistaisin vanhan maalin. Valitsin vesiliukoisen maalin, joka kuivuisi nopeammin ja sitä kadun. Kamariin saatiin kuitenkin sen ansiosta osa tavaroista. Ensimmäisenä talvena jyskytti porakaivokone pihalla.
Loppuvuodesta 2017 remontti pääsi kunnolla vauhtiin. Remppamies korjasi katot, maalasi ja tapetoi. Valitsemani paperitapetit olivat hänelle kauhistus, eikä tapetointi aivan nappiin mennytkään. Minä mm. kunnostin ikkunoita sisäpuolelta ja ovenpieliä sekä maalasin leivinuunin ja pönttöuunit.
Muurari purki vanhan puuhellan ja rakensi tilalle uuden.
"Ai sie rupesit hommiin", sanoi hän minulle, kun aloin purkaa vanhaa eteistä. Siinä myös mieleenpainuvia kokemuksia kun seinien välit olivat täynnä oravanpesiä. Uusia kuisti alkoi hahmottua.
Kesällä aloin kunnostaa ikkunoita ulkoa. Kesä 2018 oli kuuma kuten tämäkin. Ikkunalla oli lämpömittari, joka kertoi sen, vaikka kyllä sen tunsikin.
Mökillä ei ole vesijohtoa, mutta viemärin halusin. Voin tehdä sen kantoveden vuoksi suoraan luontoon. Sähkömies katseli ihmeissään, kun kaivoin kiviseen maastoon paikkaa viemäriputkelle.
Seuraavana kesänä kunnostettiin sauna ja sitä seuraavina muita ulkorakennuksia. Maalasin mökin ja muita rakennuksia. Nyt on kunnostamatta vain ruosteinen lipputanko ja sitten vuorossa ovatkin jo huoltotyöt. Ja pihallekin jää aikaa. Pitää myös koota yhteen dokumenttiin tarinat mökillä tehdyistä töistä.
Ison työn olet tehnyt! Vaan kun ite tekee, niin tietää mitä on tehty ja miten, on sitten helpompi huoltaa ja mahdollisesti korjata. Tässä vuosien saatossa on senkin sanonnan ymmärtänyt, ettei työ tekemällä lopu :)
VastaaPoistaTyö ei lopu, mutta onneksi se on helpottanut. Ja nyt ehdin tehdä jotain mökin ympäristöllekin.
PoistaOletko kysäissyt kirkkoherranvirastosta, josko heiltä löytyisi torpan historiaa? Myös rakennuksista voi pyytää "sukuselvitystä" ja usein niistä vanhoista kirkonkirjoista saa selville monia mielenkiintoisia juttuja ja ainakin tietää sen milloin ja ketkä siellä ovat asuneet :)
VastaaPoistaPitää tosiaan taas syventyä vanhoihin asiakirjoihin. Niistä löysin mökin ensimmäisten asukkaiden syntymävuodet. Luulisi mökin valmistumisen ajoittuvan siihen kun he ovat muuttaneet siihen.
PoistaLuen kyllä aina blogiasi mutta ei ole vain tullut laitettua kommenteja. Mutta nyt sain sysäyksen kun jotenkin tunnistin niin hyvin tuon kaiken tekemisen innon ja myös tekemisen haasteet. Meillä taitaa hyvin pitkälti samankaltaiset mummonmökit ja paljolti samankaltaiset puuhatkin. Aurinkoista ( tai varjoista kesää ; miten vain) toivotellen.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Kiva, että seuraat blogiani. Samanlaista on tekeminen Touhulassakin. Olen todella huono kommentoimaan, kerran yritin puhelimella kirjoittaa jotain blogiisi, mutta silloin se ei onnistunut. Nyt kommentointi on ollut helpompaa kun ostin uuden tietokoneen. Hyvää kesän jatkoa.
Poista