Metsä on hiljainen

Metsä on tuntunut oudon hiljaiselta. Ei lintujen ääniä, eikä jälkiä maassa, vain ruokintapaikalla käy muutama tiainen ja tikka.

Mieleni tekisi liikkua metsässä talvellakin, mutta nyt sielläkin on niin paljon pehmeää, upottavaa lunta, että liikkuminen on vaikeaa.

 Olin käymässä mökkipaikkakunnan keskuksessa ja hetken mielijohteesta menin sen ainoaan urheilutarvikekauppaan ja sanoin, että tarvitsen lumikengät. Niitä oli tasan yhtä mallia ja niitäkin vain kaksi paria. Myyjä vaikutti todella iloiselta kun sai toisen niistä myytyä minulle. Ostin lisäksi sauvat. Vaikka erilaisia sauvoja löytyisi varastosta.

Meni tovi opetella eri nippelien toimintaa. Miten jalkineen päällä olevat pidikkeet säädetään, miten jalkine kiinnitetään lautaan. Sain lumikengät pysymään jaloissani ja pääsin koekierrokselle.

Eivät nämä lumikengät toimi ainakaan tällaisella kelillä. Kun kenkä painui lumeen, lumi työntyi sen päälle ja teki sen nostamisen raskaaksi.

Teen dokumenttia metsästäni, sillä aion kokeilla, saisinko sen suojeltua. Tarvitsisin valokuvia, mutta nyt täytyy tyytyä vanhoihin tai tieltä ja pihalta otettuihin kuviin. En missään nimessä halua metsästäni  hakkuualuetta. Naapurin entinen metsä on aavemainen kun kuu nousee sen ylle.

On metsässä elämää talvellakin. Pihalle oli ilmestynyt ensimmäiset jänöjussin jäljet.

Lähdin lumessa rämpien tutkimaan, olisiko metsässä lisää jälkiä. Olihan niitä ja runsaasti. Siellä on syötävää, kaatunut lehtipuu on kaluttu paljaaksi. 

Rusakot taisivat vaan olla joululomalla, sillä nyt jälkiä on jo paljon tiellä ja pihalla. Oli niitä omenapuidenkin luona, vaikka luulisi eläinten jo tietävän, että niistä on jo kaikki syötäväksi kelpaava edellisinä talvina syöty.

Tikan naputusta metsästä välillä kuuluu, mäellä on sille mieluisia pystyyn kuolleita mäntyjä. Tikka taitaa olla tämän ihmeellisen kaivauksenkin tekijä. Pieni lintu on tehnyt paljon työtä. Lapanen maassa antaa kuvan mittakaavasta.

Kukat kuuluvat jouluun

 Hyasintit ovat vanhoja joulukukkia, ne ovat ensimmäisiä kukkia, joita on talvella pidetty sisällä. Niitä oli Ranskassa jo 1700-luvulla, 1800-luvun alkupuolella niitä alettiin tuoda Suomeen. Hyasintteja hyödettiin lasiastioissa ikkunalaudalla. Nämä ovat melkein valmiita ja avautuvat varmaan jouluksi.

Kielo on myös vanha joulukukka. Koska on vaikeaa erottaa, mistä silmuista tulee kukkia ja mistä tulee lehtiä, otin aika monta juurakkoa ruukkuun. Ne olivat ensin ulkona, sitten sisällä pimeässä. Otin ne valoon Lucian päivänä.

Nopeasti ne kasvoivat ja aloittivat kukinnan.

Pihan jouluruusut eivät voineet hyvin, yksi kukki hyvin aikaisin syksyllä ja muissa oli vain vähän  nuppuja. Toivottavasti saan tämän yksilön säilymään kevääseen. Istutan sen sitten pihalle täydennykseksi.

Pieniä sipulitulppaaneja kyselin kukkakaupasta jo aikaisemmin. Ne tulevat myöhemmin, lähempänä joulua, sanottiin siellä. Sitten onnistuin menemään kauppaan oikeaan aikaan. Vanha pajukori on löytynyt mökiltä.

Löysin mökiltä myös vanhan, huonokuntoisen aapisen, johon lapset olivat piirrelleet ja kirjoitelleet. Viimeisellä sivulla on runo jouluun.

Minulle joulu tulee näistä kukista, kynttilöistä ja muista valoista. Pimein aika on kohta ohi.

Kaupungin valoja

Kävin välillä katsomassa pääkaupungin valoja ja vilinää. Päivä oli talvinen sielläkin, lunta satoi hissukseen ja mereltä puhalsi jäätävä viima. Senaatintorin joulumarkkinoilla oli vain vähän väkeä. Karuselli pyöri tyhjänä. Suomen lippu, Aleksanteri II ja joulukuusi kuvassa. Kuusen latvatähti näyttäisi olevan hiukan vinossa.

En pitänyt kaupungin jouluvaloja kovin onnistuneina, joko aivan liikaa valoja tai sitten lapsellisia koristeita kuten Esplanadilla.

Siellä joku oli osallistunut koristeluun tekemällä lumipalloista pienen lumiukon roskalaatikon päälle.

Melkein parempia jouluvaloja oli Lahdessa, jossa poikkesin paluumatkalla mökille.

Kaupunkien valosaaste on nyt takana, mökillä vallitsee luminen valkoisuus ja hiljaisuus. Ja syvän pimeät iltapäivät ja yöt. Päivien lyhenemistä onneksi jatkuu enää noin viikon. Kovat pakkaset hellittivät vihdoin, lämpömittari oli vain muutaman asteen miinuksen puolella. Ulkona oli ihan mukavaa tehdä lumitöitä. Tie puuvajalle oli estetty.

 Rämmin lumessa pelastamassa kirsikoita, jotka lumen painosta olivat painuneet melkein maahan. Ravistelin lumet myös vanhoista omenapuista. Ennusteissa puhutaan sään vaihtumisesta suojaiseksi ja painavaksi muuttuva lumi tekisi tuhoja.

jouluvalmisteluja

Aloitan jouluvalmistelut yleensä vasta joulukuun alun jälkeen. Nyt ensimmäinen joulukukka on jo valmiina ja kynttilä otettu esiin.

Tälle kaktukselle mökki saattaa olla liian viileä ja joudun varmaan siirtämään sen muualle.

Kovien pakkasten aikaan näpertelin sisällä jouluasetelman. Idean sain lapsille tarkoitetusta ohjeesta,  mutta ei kai askartelu ole kiellettyä aikuisilta. Kananmunien koteloista valmistui pihan vierailijoita. Ketun jälkiä näkyy usein tiellä.

Metsähiiret piipertävät pihallakin ja ahkeria kaivureita, kontiaisia, tai niiden tekemiä multakasoja, on näkynyt useana vuotena.

Tarvikkeita minulta löytyi valmiiksi: käpyjä, kananmunan säilytyskennoja, liimaa, siveltimiä ja pigmenttejä. Tarvitsi vain tehdä emulsio kananmunankeltuaisesta ja vedestä. Hiukan etikkaa mukaan säilyvyyden vuoksi.

Ensimmäiset piparitkin on nyt leivottu. Tein kuorrutuksen itse ja siltä se todella näyttääkin. Rauhankyyhkyille on tarvetta maailman nykytilassa.

Talvi tuli

Kovat pakkaset ovat jatkuneet ja lunta tulee hiljalleen melkein joka päivä. Tällä kertaa talvi tuli pysyäkseen. Kaunista toki on, mutta työtä lumi teettää. Onneksi lumi on kevyttä pakkaslunta.

Lunta on jo runsaasti, mutta vielä olen jaksanut kolata tien mäelle ja pihapolut. Jos lunta vielä tulee paljon, on aika pyytää naapuri apuun vanhan Valmettinsa ja lumilingon kanssa. 

Naapurin kanssa meillä on paljon yhteistyötä. Puita kuljetamme ja teemme yhdessä ja minä haravoin hänen pihansa, jota taitaa olla melkein hehtaari, siltä ainakin tuntuu. Tänä vuonna talvi alkoi niin aikaisin, että haravointi jäi kesken. Eivätkä tammen lehdet vielä ole pudonneetkaan. Sanotaan, ettei pidä haravoida kun madot syövät lehdet. Tämän tammen, joka on ilmeisesti Kanadan tammi, lehdet ovat kuin nahkaa eivätkä ne haravoimatta häviä.

Omavaraisbloggaajien yhtenä aiheena joulukuussa on yhteistyö. Naapuri, apumies, on auttanut minua paljon, hän on muun muassa tehnyt uudet lattiat saunan takkahuoneeseen ja mummon aittaan. Ne hän halusi tehdä kun itse olin poissa pomottamasta. Tänä vuonna maalasimme yhdessä hänen eteisensä sisältä. Minä, joka näpertelen, maalasin ikkunat ja seiniä. Hän, joka roiskii maalia, lattian.

Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) koordinoivat #suuntanaomavaraisuus -postauksia. Ryhmäläiset kirjoittavat joko omasta omavaraisesta elämästään tai kuukauden aiheista. Joulukuun muita aiheita ovat joululahjat ja ostokset, jotka ovat lisänneet omavaraisuutta.

Omalle omavaraisuudelleni on kasvihuone ollut merkittävä tekijä. Tomaatteja riitti pitkään ja kasvihuonekurkutkin tuottivat satoa. Kasvihuoneenkin kokosimme ja pystytimme yhdessä naapurin kanssa. Hänen vaatimuksestaan perustuksista tuli tosi vahvat. Siihen vaatimukseen en suostunut, että takana oleva pihlaja olisi pitänyt kaataa. Ravistelen siitä lumet samalla kun tiputan ne kasvihuoneen katolta.

Minä en tee joululahjoja, mutta yritän hankinnoilla tukea paikallisia tekijöitä. Tänä vuonna olen ostanut mm. mökkipaikkakunnalla valmistettuja saippuoita ja lintuhoitolan kalenterin.

Lämmitän saunaani vain kesällä, koska pääsen naapurin luo saunomaan silloin kun hän sen lämmittää. 

Naapuri kiukuttelee, kun ruokin lintuja hänen pihallaan. Tulee kuulemma hiiriä syömään maahan pudonnutta ruokaa. Nyt laitoin rasvapökkylän myös metsään tien varteen lähelle mökkiäni. Yksi tiainen on jo löytänyt ruokapaikan.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Äärelä 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Rakkautta ja maanantimia 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala 

Puutarhahetki 

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Luonnon tuotteita

Havujen ja käpyjen lisäksi keräisin muita luonnon tuotteita, haavan lehtiä. Metsässä on useita isoja haapoja, mutta lähin on huussin takana. Sieltä keräsin korillisen lehtiä ja tein niistä kranssin.

Lehdet eivät olleet enää kovin kauniita, värit olivat hävinneet ja niistä oli  tullut pilkullisia. Eivätkä ne kuivuessaan muuttuneet paremmiksi. Kuivattelin  niitä tuvan lattialla sanomalehtien päällä.

Kuivuneet lehdet pujottelin rautalankaan. Olen nähnyt ohjeen, jonka mukaan lehtiin saa huurteisen näköisen pinnan spraymaalilla. Sitä minulla ei ollut, mutta vedin siveltimellä niihin maalia useamman kerran. Vähitellen lehtiin tuli vaalea sävyä. 

Vierastalon alaoveen tein tämä vuonna havukorin verkosta. Koristeena on pari männynkäpyä. Oven eteen tuli yksi pihan pikkukuusista. Sen huurre ei ole siveltimellä vedettyä, vaan aitoa lunta.

Isoisän lamput

Lähikaupungin museossa on näyttely Kun isoisä lampun osti. Se kertoo eri aikakausien valaisimista, kustavilaisen ajan peililampeteista ja kristallikruunuista, 1800-luvun lopun öljylampuista ja nykyaikaa edustavista Sectio Designin koivusta valmistetuista valaisimista. Olen ihastunut öljylamppuihin, vaikka en niitä uskalla sytyttää. Näyttelyn lamput ovat jotain aivan muuta kuin minun lamppuni.

Vaikka nämä ovat kovin koristeellisia, ovat ne tehdasvalmisteisia, saksalaisia tai ranskalaisia.

Minulla oli aiemmin pari öljylamppua ja tästä mökistä niitä löytyi lisää. Sähköt on mökkiin saatu vasta joskus 80-luvulla. Ja sähköistys on edelliseltä omistajalta, sähkömieheltä, jäänyt kesken esim. vierastalon yläkerran osalta.

Pimeässä yläkerrassa ei saanut hyvää kuvaa, alla lamput kesäisissä tunnelmissa.

Kertaustyyliset hyvin koristeelliset öljylamput on näyttelyyn lainattu Heikki Björkblomilta. Lainasin kuvan  Alajärven Sanomien hänestä kertovasta jutusta, sillä hänellä on kädessä samanlainen lamppu kuin mitä minullakin on. Kyseessä on hänen ensimmäinen öljylamppunsa. Lamppuja oli hänen mukaansa ennen helppo ostaa maalaistalojen aitoista ja navetoista, jonne ne oli siirretty kun taloon oli saatu sähköt. Emännät eivät pitäneet öljylampuista kun ne nokesivat sisätilat.

 

Valolähteenä minulla on tässä led-kynttilä.

Varhainen talvi

Lokakuun loppupuolella oli melkein 10 astetta pakkasta. Talvi tuntui alkavan tosi varhain. Joka tapauksessa oli kiireesti lähdettävä hakemaan tarvikkeita metsästä. Pikkukuusia pihalta, sammalta metsästä ja kuisti sai talvisen ilmeen. Ajastimella toimivat tuikut tuovat hiukan valoisuutta tilaan niin en kompastu pimeällä mökkiin tullessani ennen kuin ehdin sytyttää valon sisäoven pielestä.

Kaikki tuntui olevan jäässä. Vaikka puissa oli vielä vihreyttä ja ruskan kirkkaita värejä. Sitten tuli luntakin. Tuntui oudolta kun se päällysti puiden  lehtiä.

Oli aloitettava lumityöt. Yleensä marraskuun alkupuolella on vielä haravointi käynnissä. Puista ja pensaista putoili lehtiä ja kun ilma lämpeni, valuivat lumet alas katoilta.

Syyskylvöni olivat odottaneet ilmojen kylmenemistä. Nyt maa oli jäässä. Kylvin siemenet sen pinnalle ja toin pulkalla multaa niiden päälle. Lunta oli niin paljon, ettei kottikärry olisi siinä kulkenut. Pulkka kulki hienosti.

Se talvi oli varhainen, mutta lyhyt. Lämpötila nousi melkein kymmeneen plusasteeseen. Se ja päiviä jatkuneet sateet hävittivät lumet ja nyt on pihapolku haravoitu. Se on valmiina seuraavaan talven aloitukseen.