Eläinystävät

Olen koko kesän tarjonnut eläinystävilleni juotavaa kaivon luona. En tiedä, keitä siellä käy, mutta vesi on kelvannut. Höyheniä on juomapaikalta löytynyt.

Keraamisen linnun on tarkoitus olla mallina ja houkutuksena. Itse asiassa se on kukkopilli. Toinen astia on matalampi, jotta pienemmätkin eläimet ulottuvat juomaan siitä.

Piha on mielestäni tuntunut hiljaiselta sen jälkeen kun koivu, lintujen laulupuu, on kaadettu. Vain mustarastas on liikkunut pihan ympäristössä. Se tietää, että karviaiset ovat kypsymässä. Hyvittääkseni talitinttejä ja muita tiitiäisiä ostin kaupungista linnunpöntön. Paikallisen rautakaupan pöntöt näyttivät heppoisilta, tämä on lujaa raakalautaa ja tarpeeksi maalainen pihaani. Pohjan saa avattua ja pöntön tyhjennettyä.

Siinä se sitten on, lintujen ihmeteltävänä, lämmittelypaikaksi talvella ja kodiksi keväällä ensinnä ehtivälle.

Vakituisia vieraita pihalla ovat vaskitsat, jotka luikertelevat mökin alle kun niitä häiritsee.

Toinen lisko, sisilisko, vietti pitkään aikaa mökin rappusilla. 

Ötököitä pihalla riittää. Linnut voisivat pöntön vuokrana syödä hyttyset.

Osa hyönteisistä on kauniita, mutta kaikki niistä eivät ole ystäviä, eivät varsinkaan punkit, joita tänä vuonna on ollut ennätysmäärä.