Nyt on aika nauttia työn tuloksista. Kurkun oli aika päästä paahtoleivän ja juuston päälle. Pitkiä kurkkuja ei montaa tule, sillä tein virheen kun sijoitin kurkun taimen tomaattien väliin. Siellä se jäi varjoon. Tomaatteja sen sijaan tulee runsaasti. Kirsikkatomaatteja on kypsynyt jo kauan, mutta nyt isotkin yksilöt kypsyvät.
Ei viljelmille kasvatussäkeissä muuta tarvitse tehdä kuin kantaa niille vettä. Lannoite on valmiina säkeissä. Mutta muualla kasvavat avomaankurkut olisivat tarvinneet enemmän lannoitetta. Niiden kasvuunlähtökin oli vaikeaa, hain lisää taimia eikä kaikille sitten ollut riittävästi tilaa. Kasvatin kahta kurkkua ruukuissa, mutta jouduin etsimään niille paikat kasvilavasta. Vettä olen kantanut, mutta en tarpeeksi. Kun välillä oli sateinen jakso, näki sen jälkeen, miten kaikki kasvu sai vedestä vauhtia.
Raivasin hiukan lisää kasvimaata. Ystävä ehdotti, että kaivaisin esiin paljasta kalliota, jota nyt on näkyvissä kasvihuoneen vieressä. Kallion päällä onkin multaa niin runsaasti, että paljaan kallion sijaan tuli lisäkasvimaa. Istutin siihen herneitä ja kukkia. Herneille väänsin pajuista tukia. Ne lähtivät reippaaseen kasvuun. Onneksi myös herneet kasvoivat. Sitä, herkkuani kasvaa useissa paikoissa.
Mansikoitakin kypsyy pikkuhiljaa. Ei säilöttäviksi, vaan syötäviksi. Kasvilavassa olevia mansikoita rastaat eivät vielä ole huomanneet. Pienellä.mansikkamaalla verkko oli siirtynyt pois marjojen päältä ja heti ensimmäisestä kypsyneestä mansikasta oli puolet nokkaistu pois.
Tein tutkimusmatkan naapurin mailla olevalle perunamaalle. Kuivaa sielläkin on, mutta löytyi silti jo syötävää.
En ole turhaan tehnyt työtä, on hienoa kun voi syödä itse tuotettua ruokaa, vaikka omavaraisuuteni ei kovin suurta olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti