Tein muutoksia kuistille. Mietin, miten siellä olisi parempi olla sitten kun kevät tulee. Olin miettinyt sopisiko vierastalon parvekkeella oleva penkki seinän viereen. Vauhtia suunnitelma sai siitä kun sateisena päivänä sytytin tulet puuhellaan. Savua alkoi tulla hellanrenkaiden läpi, uunista ja tulipesästä. Palovaroittimet alkoivat huutaa ja kohta koko mökki oli täynnä savua. Oli pakko avata ovet ja lähteä ulos. Siirryin vierastaloon kun ulkona oli kylmä ja kannoin penkin alas parvekkeelta ja aloitin sen kunnostuksen.
Vierastalossa poistin siitä enimmät irtoavat maalit. Sitten toin sen sisälle ja jatkoin vanhojen maalien poistamista. Olen joskus pelastanut penkin naapurin riihestä ja maalasin itse sen valkoiseksi. Olin kärsimätön ja yritin paksulla maalilla saada sen kerralla valmiiksi. Maalipinta kupruili ja maali oli valunut.
Penkki on ollut vihreä, ilmeisesti päältä vaaleampi ja alaosa tummenpi. Reunoissa on ollut punaista. Joskus se pitäisi maalata alkuperäisin värein, mutta nyt kun se tulee hirsiseinän viereen, sopii se valkoiseksi. Nyt olin kärsivällisempi, ensin pohjamaali, sitten hiukan kittausta ja pari kerrosta maalia päälle. Ei penkin maalista tasaista tullut, mutta en siitä uutta vastaavaa yrittänytkään tehdä.
Marjakanervat eivät enää olleet kauniita. Sipulikukkia ei vielä voi tuoda kuistille, pitää tyytyä kuiviin kukkiin ja oksiin.
Tuo tulisijan savutus on tosi harmillinen homma silloin kun se eteen sattuu.Kokemusta on. Touhulassa varsinkin vanhan keittiön puuhellan kanssa saa olla tarkkana. Nykyään pidän lämpöpuhallinta vähän aikaa päällä hormin luukussa ; ainakin jos on ollut pidempi tauko lämmityksessä tai on matalapainetta.
VastaaPoistaSyksyllä kun aloitin lämmityksen, muistin olla varovainen ja aloitin hyvin pienillä tulilla. Ja nyt muistan sen seuraavan matalapaineen aikanakin.
PoistaTerhi, jostain syystä en pysty kommentoimaan Touhulan tarinoita. Olisin esim. onnitellut eläkkeelle jäämistä. Hienoa kun elämä on omassa hallinnassa
VastaaPoista