Olin tulossa metsästä mökille kun poikkesin suolle katsomaan, mikä olisi karpaloiden tilanne. Ne olivat jo kypsymässä ja ryhdyin niitä poimimaan. Kun taskussa ei ollut puhdasta muovipussia, keräsin marjat hattuuni. Myöhemmin kävin poimimassa niitä lisää. Joka vuosi ahneuksissani ulotan poiminnan aina vaan pidemmälle suolle. Jos jonain vuotena menen liian pitkälle ja pulahdan vanhaan mutahautaan, jää hattu muistoksi. Kauriit ja hirvet ovat liikkuneet suolla. Karpaloista ne eivät ole kiinnostuneita, ne löytävät suolta vettä juodakseen. Kauriit ovat kevyitä, mutta paikoissa, joista hirvi oli mennyt, liikuin turvallisella mielellä.
Olin jo viime vuonna suunnitellut karpaloliköörin tekemistä, olin nyt hankkinut sitä varten Turku-Distilleryn vodkaa, mutta sitten totesin, että se on liian arvokasta tarkoitukseen. Keitin karpalomehua, sitähän voi halutessa terästää vodkalla.
Omavaraisbloggaajien aiheina lokakuun alun postaukseen on sato, kekri ja metsästys. Satoni on melkein korjattu. Kasvihuone on jo tyhjä, kurkut, herneet, mansikat, salaatit syöty. Tomaatteja vaan on vielä paljon ulkona kypsymässä. Yritän saada niihin sisällä väriä.
Jopa viinimarjat on jo keitetty mehuksi, sitä tuli parikymmentä litraa. Tässä viimeisen keittokerran mehut jäähtymässä. Vielä on perunoita maassa ja puolukoita metsässä. Niitä yritän saada mahdollisimman paljon talteen.
Ensimmäinen vieras mökilläni sen ostamisen jälkeen oli metsästysseuran edustaja, joka kävi kysymässä oikeutta metsästykseen tilallani. En itse metsästä enkä syö lihaa, mutta asiaan kuuluu, että hirviporukalle annetaan lupa. Tänä vuonna, muutaman välivuoden jälkeen, metsästysseura järjesti hirvipeijaiset kutsumalla vuokraajat ja kyläläiset hirvikeitolle. Ensimmäistä kertaa tilaisuus oli ulkona, seuran jahtimajalla. Helteet olivat juuri loppuneet ja ilma kylmentynyt, mutta nuotion äärellä tarkeni. Hirven metsästys alkaa kohta, vielä ei tienvarren merkkilankaa ole korjattu. Katkennut lanka kertoo, mistä eläin on mennyt tien yli metsään.
Yksi naapureista oli nähnyt tien laidalla useampia villisikoja. Hän soitti minulle varoittaakseen, koska hän tietää minun kävelevän tiellä pimeälläkin. Villisiat voisi hävittää, toinen juttu ovat karhut, sudet ja ilvekset, jotka mielestä pitää säilyttää Suomen luonnossa.
Paikallinen Maamiesseura järjesti lokakuun 1. päivänä kekritapahtuman. Paikalla oli kekritär ja kekripukki. Tarjolla hernekeittoa, haitarinsoittoa ja vanhojen työkalujen arvuuttelua.
Karpalot ovat kyllä niin ihania. Itse olen niin nössö etten uskalla suolle lainkaan kun en saa tuota puolisoa sinne mukaani ja saappaideni varret ovat liian lyhyet mulaamiseen. Yhtenä vuonna kävin kuivahkolla suolla lakkoja keräämässä, mutta en kyllä nauttinut siitä yksinäni hirveästi eikä saalis ollut niin suuri että olisin välittänyt toistaa reisun. Suot ovat kauniita, mutta pelottavia, pysyttelen mieluiten pitkospuilla.
VastaaPoistaSuo on pelottava, mutta samalla se kiehtoo ja houkuttelee. Pidän erityisesti suopursuista.
PoistaEn taitaisi uskaltautua yksin suolle, ehken kaksinkaan. Täällä pitämättä jääneet peijaiset korvattiin lihalla, tai osa yhä odottaa lihojaan, 3 vuotta olivat laskeneet, että kestää kaikille saada paistit. Täällä väkeä on niin paljon, että peijaiset aina sisällä, sitten niistä tuppaa tulemaan sellaisia pönötysjuhlia.
VastaaPoistaOlen joskus joutunut käsittelemään hirviseuralta tulleen lihan, se ei ollut paistia, vaan jäinen kasa epämääräistä kohtaa hirvestä. Yritin paloitelle sitä pokasahalla. Muistaakseni jauhoin sen ja tein lihapullia. Eivät kovin hyvin kelvanneet.
PoistaNyt täytyy kertoa, että vastasit mieltä vuosia ja vuosia askarruttaneeseen kysymykseen, nimittäin niihin (rumiin) nauhoihin siellä ja täällä. Meillä niitä näkyy teiden laidoilla ja kun joskus olen kysynyt, että miksi sellaisia rumia keltaisia nauhoja vedellään pitkin kauniita maalaismaisemateitä, on vastattu, että ne on hirvien vuoksi. Olen sitten pohtinut, että ei kai tuollainen suvet ja talvet lörpöttävä nauha hirveä voi pelottaa, etteikö se tielle tulisi, mutta ne onkin siis metsästäjille merkkejä hirven liikkumisesta. Rumia ne edelleen silti ovat, kun roikkuvat joissain paikoissa kirkuvan keltaisina ympäri vuoden :D
VastaaPoistaAutolla liikkujankin on hyvä tietää, mistä hirvet kulkevat, ne liikkuvat yleensä aina samoja reittejä.
PoistaSellainen drinkki on kuin Vodka Polar. Siihen muistaakseni tuli vodkaa ja karpalolikööriä. Mutta kaipa sen voisi tehdä vodkasta ja karpalomehusta. Ei varmaan ainakaan huonompi tulisi!
VastaaPoista