Kesäkuun kiireitä

 Alkukesällä kasvu etenee huimaa vauhtia. On kiire ehtiä nauttia kaikesta, mikä kukkii. Tuomi on jo kukkinut, syreenien kukat ovat kuihtumassa, samoin pihlajan. Kun huomasin, että Kuolanpionissa oli ensimmäistä kertaa nuppuja, aloin vahtia sitä. Vanhastaan muistan, että tällä pionilla on taipumus kukkia juuri silloin kun en itse ole paikalla. Kukat avautuivat yhtäkkiä ja hyvin nopeasti ne myös kuihtuvat, mutta ehdinpä saada kuvia.

Senkin olen oppinut, että suopursu kukkii hyvin aikaisin. Piti käydä senkin kukinta katsomassa. Tänä vuonna suo kukkii runsaasti.

Yhtenä iltana, ilman viiletessä, lähdin hyttysten iloksi metsäretkelle katsomaan, miten valkolehdokki voi. Löysin sen viime kesänä kahden naapurin metsien rajalta. Toiselle puolelle oli tulossa avohakkuu ja suojellakseni lehdokkia, merkitsin sen kepeillä ja laitoin siihen nimilapun. Metsäkoneen kuljettaja kertoi huomanneensa lehdokin, mutta sen jälkeen tulivat puiden ja risujen kerääjät, mätästäjä ja uusien taimien istuttaja. Lehdokki oli selvinnyt kaikista kävijöistä ja voi hyvin ja sen viereen oli ilmestynyt toinenkin yksilö, joka ei vielä kukkinut. Lehdokin kukinto tuoksuu vain yöllä ja tuoksu olikin todella voimakas.

Metsästä löytyy lisää valkoisia hentoja kukkia.

Oravanmarja.

Metsätähti.

Lillukka.

Pihalla lisää valkoisia kukkia kuten kissankäpälä. Koiranputkea on pihallani, vaikka yritän nyppiä sen kukinnot pois. Sen kukkameri on kaunis, kunhan se ei ole omalla pihalla. Kuva on naapurista.

Nyt on seitsemän, valkoista, luonnonkukkaa koottuna kännykällä. Niin keräävät koululaisetkin kasvinsa. Pitänee laittaa juhannusyönä kännykkä tyynyn alle taikojen tekemiseksi.