Keittiö, emännän tärkein työpaikka

 Ulkovarastosta löytyi vanha, risainen ja likainen kalenteri, almanakka. Sen lopussa on pitkä kirjoitus keittiöstä, emännän tärkeimmästä työpaikasta, mitä sen järjestelyssä olisi otettava huomioon. Sattui sopivasti, koska olen juuri tekemässä uudistuksia kodin keittiöön. Siellä vanhalle maustekranssille ei löytynyt enää paikkaa ja se siirtyi mökille. Ja mökilläkin alkoi keittiön järjestely. 

 En ole koskaan pitänyt mikroaaltouuneista, en niiden tavasta valmistaa ruoka sekunneissa enkä niiden suuresta koosta. Kotona minulla ei sellaista olekaan, entiselle mökille mikro piti ostaa kun sen minikeittiössä ei ollut lainkaan sähköuunia. Päätin siirtää mikron piiloon. Tein sille ensin tilaa emännänkaappiin, mutta lopulta se sai paikan jakkaralla verhon takana tiskipöydän alla.

’

Almanakan ohjeen mukaan ihanteellisin  pesupöydän päällyste on ruostumaton terä. Se on tosi kallista, mutta kestävää. Sinkkilevy on paljon halvempaa…Niiden asemasta voidaan myös käyttää öljyttyä koivulaudoitusta. Olen juuri käsitellyt koivuisen tiskipöytäni pinnan pellavansiemenöljyllä. Ohjeen aikaan kuivauskaappia ei ilmeisesti oltu vielä keksitty.  Pestyille astioille olisi hyvä varata irrallinen valutusteline. Pesu- ja työpöydän korkeus on n. puolet emännän pituudesta, eli siis noin 80 sm. Erittäin tärkeää on muistaa, että pöytien alareunaan jätetään ns. varvastila, 8 sm korkea ja 6 sm syvä. Tämä ja pöydän sopiva korkeus ovat ehtona oikealle ja luonnolliselle työasennolle. Nykyään emännät ovat pidempiä ja pöydätkin korkeampia. Ohjeesta löytyi kuva halkolaatikollisesta pöydästä, jollainen mökilläkin oli kun sen ostin. Huonokuntoisesta pöydästä on jäljellä vain sinkkipäällys.

 Ohjeessa puhutaan jääkaapista, mutta sillä tarkoitetaan kaappia, jossa on oikeaa jäätä. Oikea jääkaappi on tietysti jokaisen emännän unelma, mutta sehän on hyvin kallis, eikä läheskään kaikilla Suomen emännillä ole onnea omistaa sähköistettyä keittiötä.

Nyt mikron siirron jälkeen työpöydälle tuli lisää tilaa. Löysin todella pienen leivänpaahtimen, mutta tyyliltään se ei keittiöön sovi. Sijoitan sen ja muut pienkoneet emännänkaappiin.

Liesi pitäisi saada valoisaan paikkaan ja siten, että sen vierelle pääsee kolmelta puolelta. Erikoisen tärkeää liettä suunniteltaessa on se, että siihen tulee jollekin sivulle 20-30 sm leveä reuna…Hellalla pitäisi olla sellaistakin tilaa, jolle voisi laskea valmiit ruokakasarit ilman, että ne seistessään palavat pohjaan tai kokonaan jäähtyvät. Ostohelloissa hellalevyn ympäri kulkeva tanko auttaa jonkin verran asiaa. Enpä ole ajatellut, että tangolle olisi sellaista käyttöä.

Ohjeessa on myös kuva korkeasta ”emännän jakkarasta”. Oma Lyyli-jakkarani on matala, sillä on hyvä istua kun sytytän tulen hellaan ja sille voi nousta kun suljen pellin.

Almanakasta puuttuu kansilehti, en tiedä, miltä vuodelta se on. Sen toisessa ohjeessa mainitaan maanhankintalaki vuodelta 1945 eli ohje on noin 70 vuotta vanha. Paljon on siinä ajassa muuttunut, mutta jotain pysyy, keittiö taitaa edelleen olla emännän tärkein työpaikka - kotona.