Uudenvuoden jälkeen olin muutaman päivän kotona kaupungissa. Ennen joulua vain muutama joulukortti oli tullut perille kun lähdin maalle ja loput odottivat nyt oven sisäpuolella. Myös yksi naapurille osoitettu joulukortti, jonka työnsin sisään hänen postiluukustaan. Kun avasin sisareni lähettämän kortin, en voinut muuta kuin nauraa. Muovipussissa oli Alnus glutinosan eli tervalepän siemeniä. Siinäpä haastetta kerrakseen. Vuosia sitten siskon joulukortin mukana tuli kuolan pionin siemeniä. Sain entisellä mökillä niistä kasvamaan pionin, joka kukkikin. Nyt minulla on jäljellä kaksi taimea, jotka ovat kasvaneet sen siemenistä.
Oma tupani ja tonttini on nyt korkealla mäellä metsän keskellä. Hämeessä se on edelleen, ei enää kivikkoisella tontilla humuksen tummaksi värjäämän joen varrella, jossa oma leikkimökkini ja puuhamaani ennen sijaitsi. Vanha mökki, rantasauna ja 3000 neliötä maata vaihtuivat suureen metsään ja pientilan pihapiiriin. Tarkkailen edelleen luontoa, yritän saada kasveja kasvamaan ja kunnostelen paikkoja.
perjantai 7. tammikuuta 2022
Loppiaisen aikaan
Tutkin, missä tervaleppä kasvaisi ja hyvä vinkki oli paikka, jossa kasvaa runsaasti mesiangervoa. Sellaisia löytyy enemmänkin mökiltäni. Ensin täytyy tietysti saada siemenet kasvamaan taimiksi. Kortin alla on toinen joululahja, veljentytöltä saamani pyyhe. Siinä on kuva Turun Yliopiston kirjastosta. Turku on minulle tärkeä paikka.
Kaupunkikäynnillä tuli hiukan shoppailtuakin. Näistä muumimukeista sai hiukan alennusta ja oli aika ostaa ne. Piti ostaa kaksi, kun molemmat puolet kuvaavat niin hyvin minua. Muumimammamukit jäävät kaupunkiin muistuttamaan elämästä mökillä.
Joulukukkani avautuivat loppiaiseksi. Muut paitsi kirkkaanpunaiset hyasintit. Ne taitavat odottaa tämän vuoden jouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti