Rauha maassa

 Olen nauttinut pakkaspäivistä mökillä. Kun ulkona on niin kylmä, ettei siellä oikein voi muuta tehdä kuin kävellä, olen keskittynyt mökin lämmittämiseen ja rauhoittumiseen. Otin esille vanhan seimiasetelman, joita tuntemani nuori mies yhdessä äitinsä kanssa valoi kipsistä ja maalasi. Minulla oli näitä kaksi settiä, mutta möin toisen. Ja nyt harmittaa, sillä kipsihahmot rikkoutuvat helposti. Olisi hyvä, jos varalla olisi toiset kappaleet hahmoista.

Asetelmassa on kaikki osalliset, Maria, Josef ja Jeesus-lapsi. Ympärillä paimenet, eläimet ja itämaan tietäjät. Taustan kuusikynttilät eivät kuvaa alkuperäistä tapahtumapaikkaa, vaan tuovat tapahtumat suomalaiseen maalaismaisemaan.

Kun jouluruuat olivat valmiina ja piparit leivottu, voin joulumusiikkia kuunnellen ja elävää tulta katsellen valmistautua juhlaan. Lämmitin toista pönttöuunia ja puuhellaa, joka taas tuntuu toimivan. Joka vuosi sen alkulämmittely savustaa koko mökin. Välillä oli haettava lisää puita puuvajasta lämpiämään sisälle.

Valkoinen hyasintti avautui jouluksi jouluruusun seuraksi. Tuoksunkin voi jo tuntea. Vuoden pimeimpänä päivänä aurinko tuli hetkeksi esiin ja kultasi kuusien oksat.

Joulun jälkeen onkin tulossa vieraita ja rauha on mennyttä, mutta vielä siitä voi nauttia.

Joulunpunaista

Ilahduin, kun punatulkut  (Pyrrhula pyrrhula) tulivat syömään pihlajanmarjoja. Alempana on harmaa rouva, herra on punaisessa, joulunpunaisessa  puvussa. Nämä ovat harvinaisia vieraita, mutta toivottavasti käyvät jatkossakin. 

Leivinuunin päälläkin on punatulkkuja, ostin niitä kuvaavan joulukoristeen Ruiskumestarin talolta. 

Punainen amaryllis avaa hitaasti nuppujaan. Mökki on viileä, lisäksi sähköyhtiö on järjestänyt katkoja silloin kun olen poissa lämmittämästä puilla.  

Pakkasten väistyttyä välillä oli aika hankkia lisää kukkia jouluksi. Punaisia tietysti. Löysin punaisia hyasinttejakin, mutta ne ovat vielä kovin nuppuisia. Pienenpieni tulilatva on sentään jo kukassa.

Vierastalon kaapista löytyi sen kynttelikköön punaisia antiikkikynttilöitä. Kun puhdistin kynttilänjalkaa, tutkin sen pohjaa. Valmistaja on Monsterskyddad ag, ruotsalainen yritys, joka on valmistanut erilaisia kynttilänjalkoja.

Aarikan kynttilänjalan punaiset kynttilät jätän tänäkin vuotena sytyttämättä. Alkuperäisten pyöreiden kynttilöiden hankinta poltettujen tilalle on vaikeaa. 

Jouluvaloja

Aloin vähitellen asetella jouluvaloja paikoilleen. Päätyikkunalla on taas ledkynttilä.

Kuistilla tuikkuja.

 Useimmat joulukadut on avattu ja marraskuun loppupuolella. Minä avasin omani itsenäisyyspäivän jälkeen. Kun sähkömies kesällä tuli mökilleni, minulla oli pitkä lista korjattavia asioita. Yksi oli mäelleni nousevan tien varressa olevien katuvalojen korjaus. Niistä vain kaksi ylintä toimi. Pinnalla oleva kaapeli oli ilmeisesti tien kunnostuksen yhteydessä katkennut. Löysin kaapelin päät. Sähkömies yhdisti ne ja lämmittämiseen tarvittava kaasukeitinkin löytyi varastosta. Aika suureellisia valaisimet ovat, mutta nyt ne kaikki viisi ovat kunnossa ja saavat olla päällä vuoden vaihteeseen saakka minun ja mökkitien kulkijoiden iloksi. Ledien sähkönkulutus on pientä siihen verrattuna miten paljon mökki muuten kuluttaa sähköä.

Kuntoon tuli myös keskellä pihaa oleva valaisin, jonka lampuista ennen vain kaksi toimi.

Vierastalon ulkovalon vika selvisi. Ukkonen oli särkenyt ledlampun.

Mökin seinustalla on valaisin, joka syttyy liiketunnistimella.

Valot tuovat helpotusta käsillä oleviin vuoden pimeimpiin päiviin.

Askartelua

 Marraskuun pitkinä pimeinä iltoina aloin askarrella. Kodin keittiötä siivotessa löysin runsaasti viinipullon korkkeja. En ole alkoholisoitunut, korkkeja on kertynyt hyvin pitkän ajan kuluessa enkä ole laittanut omaisuutta viineihin, sillä ennen halvoissakin viineissä oli korkki oikeasta korkista. Nyt kalliissakin viineissä on peltikorkki. Laitoin korkkisydämet vierastalon oviin, sillä muiden kanssa viiniä nautitaan, ei yksin.

Suntanaomavaraisuus-bloggaajien joulukuun toiseksi aiheeksi Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi) ovat ideoineet käsityöt. Minulta käsityöt eivät onnistu, mutta askartelua harrastan. 

Sain kerätä tuohta lähellä olevalta hakkuualueelta. Kaadetut koivut olivat vanhoja, tuohet olivat paksuja ja käppyräisiä. Eipä niistä muuta voinut tehdä kuin sytykkeitä. Osa tuohista oli jo valmiiksi rullalla, loput sidoin narulla ja kuivasin sytykkeiksi.

Kolmas askartelu on yhden välivuoden jälkeen järjestetyissä suvun naisten talkoissa syntynyt havukranssi. Sen ripustin kodin ikkunaan ulkopuolelle. Tein tiiviin kranssin, ettei tuuli tiputtelisi neulasia alapuolella  kulkevien päälle. Havukransseja pitää vielä tehdä mökilläkin.

Toinen omavaraisuuteen pyrkivien aihe on vempain, jota ilman ei tule toimeen. Tämä pikkusaha ei ole elintärkeä, mutta on isoksi avuksi kun siistin metsää metsurin tekemän raivauksen jäljiltä pokasahan ja vesurin kanssa. Tässä on myös se etu, että sen löytää paremmin maastosta kuin mustavartisen vesurin.

Askartelua tämäkin kuulemma on kun kukaan oikea metsänomistaja ei metsäänsä siivoa.

Linkeistä löytyy muiden juttuja joulukuun aiheista.

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Mikä Itä 

Harmaa torppa

Evil dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo

Pian on joulukuu

Marraskuu on loppumassa, mutta kurakeleille ei loppua tunnu tulevan, ei ainakaan kotona kaupungissa. Ostin kuitenkin hyasintteja tuomaan jouluista tuoksua, vähitellen voisi jo aloittaa joulun odotuksen.

Ilahduin, kun joulukuuselle oli pihalla löytynyt paikka, vaikka roskiskatokset uusittiin ja laajennettiin kesällä. Roskien lajittelu vaatii monia astioita sisällä ja ulkona.

Muistutuksia joulun läheisyydestä ei voi välttää. Joulukalentereitakin on posti tuonut kotiin jo kaksi. 

Ostoskierroksella täydensin myös kynttilävarastoja. Tarkoitukseni oli käydä kaupungin joulumessuilla, Tuomaan markkinoilla, mutta niiden valmistelu oli vielä kesken vaikka aikataulun mukaan piti olla avajaispäivä. Ehkä myyjät odottivat sitä, että tämäkin tapahtuma taas perutaan ja valmistelut olivat jääneet viime hetkeen.

Vanha hieno karuselli oli jo paikallaan. Se ei vielä pyörinyt, taustalla oleva maailmanpyörä sen sijaan liikkui. Ehkä oli parempi näin, etten päässyt tänä viruksen aikana tungokseen torille kun joululahjoistakin kiireisimmät on jo hankittu.

Joulutunnelmaa löytyi Ruiskumestarin talolta, joka on Helsingin vanhin puurakennus. Se on ollut paikallaan jo vuonna 1818.

Hyasintti täälläkin on pöydällä. Kohta on aika jättää kaupunki ja lähteä katsomaan, mitä kuuluu omalle mökilleni, joka on vain noin satavuotias. Onko se lumen saartama vai jatkuuko pimeys sielläkin.

Vihreyttä kasvihuoneeseen

 Pieni kasvihuoneeni selvisi ensimmäisestä kesästään ihan hyvin. Tomaatteja, sitten kun ne alkoivat kypsyä, tuli paljon. Pitää vaan etsiä taimia, jotka jäisivät vähän pienemmiksi. Kesän taimet olivat niin suuria, etten pysytynyt niitä edes karsimaan kun en mahtunut kasvihuoneeseen sisälle. Nyt kasvihuone on tyhjennetty ja pesin sen seinät sisältä. Toin sinne erilaisia havuja siellä säilytyksessä oleviin astioihin ja kynttilöitä. Jäkäläisiä oksia putoilee puista tielle, josta olen niitä kerännyt. Vihreyttä löytyy myös lattian tiilistä, jotka ovat alkaneet sammaloitua.

Punaisen kynttilän hinnasta osa menee Naisten Pankille.

Kasvihuoneen eteen toin kuusentaimia, jotka pihalla kasvoivat väärissä paikoissa. Mukaan taisi tulla syreeninkin taimia. Jos kuuset säilyvät hengissä kevääseen, istutan ne jonnekin metsään. Sammalta ja jäkälää hain mökkitien toisella puolella olevalta metsäkaistaleelta, joka kuuluu tilaani. Sielläkin on kalliota niin kuin niin monessa muussakin paikassa täällä Hämeessä.

Sateisena päivänä pimeys laskeutui jo neljän jälkeen iltapäivällä.

Kahden päivän talvi

 Aamulla odotti yllätys, maa oli lumen peitossa. Maisema oli vaihteeksi valkoinen kesken marraskuun mustuutta. Bonuksena aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vieläkin pihlajanmarjat tuovat väriä maisemaan. 

Seuraavana yönä oli pakkasta yli viisi astetta. Oli kaivettava esiin talvijalkineet, pipo ja lapaset. Aukeilla paikoilla puhalsi hyytävä viima. Lätäköt olivat jäätyneet kunnolla, samoin tienvarren oja. Aurinko oli kalpea.

Marraskuun luonto on hiljainen, palokärjen saattaa kuulla tai jonkun pienen linnun siritystä. Ääniä, vaikka linnun lentoonlähtöä, pelästyy. Lumi kuitenkin paljastaa, että eläimiä on ollut liikkeellä.

Aika on pysähtynyt, auringon säteet eivät riitä kellon osoittimen varjostamiseen. 

Valkeni kolmas aamu ja kaikki lumi oli poissa. Talviharjoitus on ohi. Taas on kumisaapaskeli. Marraskuun säätä ei ainakaan yksitoikkoisuudesta voi syyttää.

Piha syyskuntoon

 Koristekaalin ruukkuineen olen saanut lahjaksi ja se näyttää säilyvän todella pitkään hyvän näköisenä. Kynttilälyhdyn voitin lähikunnan kyläjuhlien arpajaisista. Mieluummin olisin ottanut enemmän itse leivottuja sämpylöitä joita niitäkin voitin.

Taustalla padassa on vuorimännyn oksia. Pelastin niitä naapurin tuhoamasta puuksi kasvaneesta pensaasta ja nyt niitä on monessa paikassa.

 

Aittarakennuksen edessäkin on taas kanervia.

Mökin edessä ei vielä muuta olekaan kuin vuorimännyn oksia.

Haravoin lehtiä vain kulkuväyliltä ettei niitä kulkeutuisi sisälle. Polkuja risteilee pihalla. Muut lehdet saavat jäädä kastemadoille ruuaksi ja lannoitteeksi. Tai sitten haravoin ne keväällä.

Nyt on myös räystäskourut puhdistettu ja vesiastiat tyhjennetty. Omenapuun ympärillä on verkko kauriiden varalta.

Verkkoa tarvitsevat myös jouluruusun nuput. Taas niitä on ilmestynyt.

Pakkasta on tulossa ja keräsinkin viimeiset omenat sisälle. Isomman puun omenat ovat kypsyessään pehmenneet ja ne ovatkin ihan syömäkelpoisia. Olen tehnyt niistä hilloa ja käyttänyt leivonnassa. Kesä oli harvinaisen satoisa, tomaattejakin riitti lokakuun loppuun. Viimeiset niistä kypsytin sisällä.