Rauha maassa

 Olen nauttinut pakkaspäivistä mökillä. Kun ulkona on niin kylmä, ettei siellä oikein voi muuta tehdä kuin kävellä, olen keskittynyt mökin lämmittämiseen ja rauhoittumiseen. Otin esille vanhan seimiasetelman, joita tuntemani nuori mies yhdessä äitinsä kanssa valoi kipsistä ja maalasi. Minulla oli näitä kaksi settiä, mutta möin toisen. Ja nyt harmittaa, sillä kipsihahmot rikkoutuvat helposti. Olisi hyvä, jos varalla olisi toiset kappaleet hahmoista.

Asetelmassa on kaikki osalliset, Maria, Josef ja Jeesus-lapsi. Ympärillä paimenet, eläimet ja itämaan tietäjät. Taustan kuusikynttilät eivät kuvaa alkuperäistä tapahtumapaikkaa, vaan tuovat tapahtumat suomalaiseen maalaismaisemaan.

Kun jouluruuat olivat valmiina ja piparit leivottu, voin joulumusiikkia kuunnellen ja elävää tulta katsellen valmistautua juhlaan. Lämmitin toista pönttöuunia ja puuhellaa, joka taas tuntuu toimivan. Joka vuosi sen alkulämmittely savustaa koko mökin. Välillä oli haettava lisää puita puuvajasta lämpiämään sisälle.

Valkoinen hyasintti avautui jouluksi jouluruusun seuraksi. Tuoksunkin voi jo tuntea. Vuoden pimeimpänä päivänä aurinko tuli hetkeksi esiin ja kultasi kuusien oksat.

Joulun jälkeen onkin tulossa vieraita ja rauha on mennyttä, mutta vielä siitä voi nauttia.

Joulunpunaista

Ilahduin, kun punatulkut  (Pyrrhula pyrrhula) tulivat syömään pihlajanmarjoja. Alempana on harmaa rouva, herra on punaisessa, joulunpunaisessa  puvussa. Nämä ovat harvinaisia vieraita, mutta toivottavasti käyvät jatkossakin. 

Leivinuunin päälläkin on punatulkkuja, ostin niitä kuvaavan joulukoristeen Ruiskumestarin talolta. 

Punainen amaryllis avaa hitaasti nuppujaan. Mökki on viileä, lisäksi sähköyhtiö on järjestänyt katkoja silloin kun olen poissa lämmittämästä puilla.  

Pakkasten väistyttyä välillä oli aika hankkia lisää kukkia jouluksi. Punaisia tietysti. Löysin punaisia hyasinttejakin, mutta ne ovat vielä kovin nuppuisia. Pienenpieni tulilatva on sentään jo kukassa.

Vierastalon kaapista löytyi sen kynttelikköön punaisia antiikkikynttilöitä. Kun puhdistin kynttilänjalkaa, tutkin sen pohjaa. Valmistaja on Monsterskyddad ag, ruotsalainen yritys, joka on valmistanut erilaisia kynttilänjalkoja.

Aarikan kynttilänjalan punaiset kynttilät jätän tänäkin vuotena sytyttämättä. Alkuperäisten pyöreiden kynttilöiden hankinta poltettujen tilalle on vaikeaa. 

Jouluvaloja

Aloin vähitellen asetella jouluvaloja paikoilleen. Päätyikkunalla on taas ledkynttilä.

Kuistilla tuikkuja.

 Useimmat joulukadut on avattu ja marraskuun loppupuolella. Minä avasin omani itsenäisyyspäivän jälkeen. Kun sähkömies kesällä tuli mökilleni, minulla oli pitkä lista korjattavia asioita. Yksi oli mäelleni nousevan tien varressa olevien katuvalojen korjaus. Niistä vain kaksi ylintä toimi. Pinnalla oleva kaapeli oli ilmeisesti tien kunnostuksen yhteydessä katkennut. Löysin kaapelin päät. Sähkömies yhdisti ne ja lämmittämiseen tarvittava kaasukeitinkin löytyi varastosta. Aika suureellisia valaisimet ovat, mutta nyt ne kaikki viisi ovat kunnossa ja saavat olla päällä vuoden vaihteeseen saakka minun ja mökkitien kulkijoiden iloksi. Ledien sähkönkulutus on pientä siihen verrattuna miten paljon mökki muuten kuluttaa sähköä.

Kuntoon tuli myös keskellä pihaa oleva valaisin, jonka lampuista ennen vain kaksi toimi.

Vierastalon ulkovalon vika selvisi. Ukkonen oli särkenyt ledlampun.

Mökin seinustalla on valaisin, joka syttyy liiketunnistimella.

Valot tuovat helpotusta käsillä oleviin vuoden pimeimpiin päiviin.

Askartelua

 Marraskuun pitkinä pimeinä iltoina aloin askarrella. Kodin keittiötä siivotessa löysin runsaasti viinipullon korkkeja. En ole alkoholisoitunut, korkkeja on kertynyt hyvin pitkän ajan kuluessa enkä ole laittanut omaisuutta viineihin, sillä ennen halvoissakin viineissä oli korkki oikeasta korkista. Nyt kalliissakin viineissä on peltikorkki. Laitoin korkkisydämet vierastalon oviin, sillä muiden kanssa viiniä nautitaan, ei yksin.

Suntanaomavaraisuus-bloggaajien joulukuun toiseksi aiheeksi Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi) ovat ideoineet käsityöt. Minulta käsityöt eivät onnistu, mutta askartelua harrastan. 

Sain kerätä tuohta lähellä olevalta hakkuualueelta. Kaadetut koivut olivat vanhoja, tuohet olivat paksuja ja käppyräisiä. Eipä niistä muuta voinut tehdä kuin sytykkeitä. Osa tuohista oli jo valmiiksi rullalla, loput sidoin narulla ja kuivasin sytykkeiksi.

Kolmas askartelu on yhden välivuoden jälkeen järjestetyissä suvun naisten talkoissa syntynyt havukranssi. Sen ripustin kodin ikkunaan ulkopuolelle. Tein tiiviin kranssin, ettei tuuli tiputtelisi neulasia alapuolella  kulkevien päälle. Havukransseja pitää vielä tehdä mökilläkin.

Toinen omavaraisuuteen pyrkivien aihe on vempain, jota ilman ei tule toimeen. Tämä pikkusaha ei ole elintärkeä, mutta on isoksi avuksi kun siistin metsää metsurin tekemän raivauksen jäljiltä pokasahan ja vesurin kanssa. Tässä on myös se etu, että sen löytää paremmin maastosta kuin mustavartisen vesurin.

Askartelua tämäkin kuulemma on kun kukaan oikea metsänomistaja ei metsäänsä siivoa.

Linkeistä löytyy muiden juttuja joulukuun aiheista.

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Mikä Itä 

Harmaa torppa

Evil dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo