Viimeiset kukkijat

 Komeamaksaruohot ovat viimeiset kukkivat perennat.  Ne viihtyvät penkissä, jonka niille kasasin, multaa on tarpeeksi. Rikkaruohotkaan eivät mahdu niiden joukkoon.

Maksaruohot tuovat väriä maisemaan, joka nyt on jo ruskea ruohojen kuivuttua ja lehtien kuoltua. Hempeän punainen väri korostuu metsän vihreyttä vasten. 

Maksaruohoja on jo aika monta, mutta taas otin pari kukinto juurtumaan.

Yksi sormustinkukkakin innostui vielä kukkimaan. Sateet kaatoivat sen maahan ja otin kukinnon maljakkoon vierastaloon. Yritän elää sormustinkukkien kanssa, vaikka niitä ilmestyykin kaikkialle. Olen jo siirtänyt taimia paikoille, joissa ne mielestäni voisivat kasvaa ja jatkan siirtelyä keväällä.

Viimeiset orvokit siirsin kuistille.

Krassit saavat vielä kukkia kasvihuoneessa.

Viimeiset krysanteemit otin sisälle kukkimaan.

Kukkien aika on pian ohi, pakkasöitä on tulossa. 

Sormet multaan

 Sormien lisäksi työnsin multaan myös rautakankea ja lapiota. Oli pitkään poikkeuksellisen lämmintä, myös öisin jopa 10 astetta. Illat olivat kuin elokuussa yleensä, tuulettomia, lämpöisiä ja tummia. Tänä vuonna elokuussa satoi. En pitänyt kiirettä syksyn istutusten kanssa, mutta kun sää oli kylmenemässä, oli aika aloittaa.

Olin lykännyt sipulikasvien hankkimista ja hyvä niin. Myyrättömän vuoden jälkeen pihan laidalle ja sitten myös pihalle ilmestyi multakasoja. Tällä kertaa kyseessä taitaa olla kontiainen, entiseltä nimeltään maamyyrä. Korkean multakasan keskellä on reikä ja kun poljen kasan lyttyyn, ilmestyy tilalle melkein heti uusi. Näistä päätellen laji on kontiainen. Se syö hyönteisiä, mutta kaivelee käytäviä maan pinnalle ja sen alle. Joka tapauksessa hankin pihalle vain myyrien karttamia lajeja, narsisseja, lumikelloja ja muutaman laukan. Laukkaa minulla ei ennen ole ollut. Sen sipulit ovat yllättävän pieniä, kun kuvittelen niistä tulevan korkeita isokukkaisia kasveja.

Olin jo keväällä katsellut, että piha näyttää siltä, että narsissit on heitelty sinne tänne sattumanvaraisesti. Osittain syy on myyrien, jotka siirtelevät sipuleita, osittain oma vikani. Päätin yhtenäistää alueita. Ostin vain yhtä lajia narsisseja. Istutin niitä lipputangon ja tuoksuvadelman eteläpuolelle. Sinne jo kerran yritin tehdä sipulikukka-aluetta, mutta sitten tulivat myyrät. Vain muutama narsissi on jäljellä, iirikset ja tulppaanit ovat hävinneet. Varmuuden vuoksi jyristelin alueen trimmerillä ennen istutusta karkoittaakseni mahdolliset myyrät. Uudet lumikellot ovat tähtilumikelloja. Niitä istutin alueelle, jossa ennestäänkin on samaa lajia. Yritin muistella, missä niitä jo on. Pitäisi piirtää kartta alueesta.

Olin kerännyt viime vuonna ruukuissa kasvatettujen kukkien sipulit talteen. Niitä oli pieni paperikassillinen. Yritin lajitella sipuleita. Hyasintit olivat jo aloittaneet kasvun, ne istutin ruukkuun.

 Myös krookusten  sipulit olivat aloittaneet kasvun. Niitä riitti pariin ruukkuun ja istutuskorissa uloskin.

Joitakin vanhoja narsissien sipuleita istutin metsän reunaan, loput sipulit vanhaan, rikkinäiseen alumiinivatiin. Varmuuden vuoksi laitoin sen vielä kasvatuslaatikkoon. 

Vielä narsisseja ja tulppaaneja ruukkuihin, jotka keväällä toivottavasti ovat täynnä kukkia kuistilla ja sisällä. Olen pari kertaa huonoin tuloksin kylvänyt ulos ruiskaunokkeja. Nyt kylvin niitä ruukkuun. Sitten alkoi multasäkkikin olla tyhjä. Edessä odotus, onnistuvatko istutukset.

Ruskan aikaan

 Lehtipuiden ruskavärit valaisivat pihan. Syksy on ollut värikäs Etelä-Suomessakin. Maalla  väreissä loistavat haavat, koivut ja pihlajat. 

Tähän aikaan pelargoniat innostuvat kukkimaan. Samoin orkidea, joka viihtyy mökin ilmapiirissä. Talveksi se pitää siirtää muualle, silloin mökki on sille liian viileä.  Taustalla pihan iso vaahtera.

Mökkitien varrella loistivat haavat keltaisina.

Ne toivat loistoa vanhaan latoon.

Ruskan värejä on kimpussakin, johon keräsin viimeisiä kukkia, lehtiä ja kielon marjoja.

Kaupungissa käydessä kuvasin kävelylenkkini varrelta lehmuksia, jotka ilmeisesti tullaan poistamaan. Myös pensaat joudutaan varmaan myös hävittämään. Pyöräilijät tarvitsevat lisää tilaa. 

Kaupungissa asfaltin kolossa

sinnittelee vielä petunia.

Sateen jälkeen ruskan värit muuttivat maahan.

Grillikatoksen vuoro

 Mökin taakse rakennetusta grillikatoksesta en ollut lainkaan kiinnostunut. En ole edellisten omistajien lailla innostunut grillaamisesta ja lisäksi paikka oli päässyt pahasti rapistumaan. Käytin katosta vain aitasta löytyneiden tekstiilien tuulettamiseen. Noin 10 metrin mittainen uuden tuntuinen matto myös jäi sinne istuimen pehmikkeeksi.

Viime syksynä tutkin paikkaa ja maakerroksen alta löytyi grillin ympäriltä punatiiliä ja huomasin myös, että alue oli ympäröity kivireunuksella ja niin grillikatos pääsi pannasta. Se ei enää ole kohde, jota viimeisimmäksi kunnostan, viimeisin taitaa nyt olla ruosteinen lipputanko. Pöydän lahot kohdat paikattiin jo syksyllä ja siirsin sitä enemmän katon alle. Kesän alussa vedin pöydän pintaan tumman vahan. Juuri sopivasti siitepölykauden alkuun. Pöytä oli alkukesällä harmaa. Nyt laitoin sille koristeita, saa nähdä miten pitkään ne säilyvät.

Lattia oli tehty puukiekoista, joista osa oli jo lahonnut ja loput lahoamassa. Paikka tuoksui tunkkaiselta. Kaivoin puukiekot pois ja tein tilalle tiililattian. Kun kyläyhdistys taas järjesti metallikeräyksen, muistin puuvajan takana olevat kattopellit. Niiden päällä oli tiilikasa, jonka hyödynsin. Lisää tiiliä sain myös naapurilta.

Katon päällä oli paksu kerros maatuvaa ainesta. Odottelin sopivaa kuivaa päivää ja puhdistin katon. Katon päällys oli jo hyvässä kasvussa, mutta eipä peltikatolle varmaankaan voi ruoho- tai metsäkattoa tehdä. Samalla leikkasin grillikatokseen kiinni kasvaneesta pajusta oksia.

Katon etureunan lista oli osittain lahonnut. Löysin varastosta samanlaista vihreäksi maalattua kakkoskakkosta, josta sahasin sopivan palan. Vanha lista oli kiinni nauloilla. Ajattelin, että naulathan on helppo vetää pois. Mutta kyseessä olevat pitkät isot naulat eivät millään lähteneet irti, hakkasin ne kiinni katon rakenteisiin. Orava seurasi puuhiani hypellen puusta toiseen. Hullua se olikin kun kevyillä tikkailla touhusin katon rajassa.

Grillin päälle laitoin suojaksi tuvassa olleen vanhan tiskipöydän päällisen. Muuta ei pöydästä voitukaan säästää. Hieno juttu on, että katoksessa on sähkövalo ja pistorasia. Sitä olen jatkojohdolla käyttänyt moneen tarkoitukseen.

Grillijuhlia en järjestä. Yleensä kun seurueessa grillataan, saan maissintähkiä ja salaattia kun en syö lihaa. Mutta katoksessa voi vaikka filosofoida ilta-auringon paisteessa. Jotain japanilaisen tuntuista katoksessa on. Teemaa voisi jatkaa, mutta onko se sopusoinnussa satavuotiaan pientilan hengen kanssa? Läheisessä rinteessä kasvaa omenapuu, akileijoja ja mehitähtiä, jotka nyt saavat enemmän valoa nekin kun karsin pajua.

Omavaraisbloggaajien kuvauksia rakennusprojekteista tai haaveita rakennuksista voi lukea alla olevista linkeistä. Ne ovat kirjoittajien lokakuun aiheita  #Suuntanaomavaraisuus-sarjassa, jota ideoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi).

Vyöhyke 1

Apilankukka

Kakskulma

Jovela

Vyöhyke 3

Tsajut

Caramellia

Mummon kirja

Rakkautta ja maanantimia

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Vyöhyke 5

Korkeala

Vyöhyke 7

Korpitalo