Tuvan ovi on vanha, siitä en luovu, mutta se on hatara, en millään ole saanut sitä tiivistettyä kunnolla. Sähkölasku on talvikuukausina aivan liian iso. Aloin miettiä sisäoven hankkimista siihen. Selvittelin vaihtoehtoja mittojen mukaan tehdylle täyspuuovelle. Olihan niitä vaihtoehtoja, hinta 1700 + asennus tai 700 ja asennus päälle. Tai sitten parin sadan euron valmisovi, jossa vain osa on puuta.
Muistin sitten, että olin nähnyt varastossa vanhoja sisäovia. Mökistä kaikki sisäovet on poistettu ja ajattelin että ne olisivat juuri näitä ovia. Edelliset omistajat olivat käyttäneet verhoja oviaukoissa. Mittailin ovia ja oviaukkoa ja tein suunnitelman.
Aloitin jo talvella varastossa valitsemani oven maalin poistamisen. Päällimmäinen sininen maali lähti helposti pois suikaleina, muut sen alla olevat maalikerrokset olivat tiukasti kiinni.
Kesän alussa soitin remppamiehelle ja kerroin oven asennustarpeesta. Hän oli helpottunut kun kerroin, että kunnostan itse oven ja sovimme, että ovi asennetaan ennen pakkasia. Ihastuin vanhaan puuhun, joka tuli esiin maalikerrosten alta ja päätin jättää toisen puolen ovesta maalaamatta. Maalien poistaminen oli hidasta, raavin, veistin, hioin ja kaivelin sitä. Hiukan käytin maalinpoistoainettakin. Löysin uudenlaista ainetta, joka ei ole yhtä pahaa myrkkyä kuin entiset, tämän pitäisi olla. biohajoavaa.
Remppamies soittikin jo elokuussa, kävi katsomassa oven ja lähti samantien ostoksille. Seuraavana päivänä ovi oli muutamassa tunnissa paikoillaan. Erilaisia listoja tarvittiin, mutta hän pystyi niitä tekemään. Vanha ovi ei tietenkään ollut suora. Tässä pahimmat kolot on jo kitattu.
Maalasin toisen puolen ovesta kolmeen kertaan. Toiselle puolelle tuli puuvahaa. Pienellä siveltimellä, tummalla vahalla ja pigmentillä retusoin paikkoja, joista en maalia saanut pois. Ja toinen kerros vahaa päälle. Aika kirjava ovesta tuli mutta tällainen se saa olla.
Vanha haka ei enää toimi, ostin tilalle uuden, sisäoveen toisen haan. Ovi oli sen verran vino, että se aukeni itsestään. Ostin sisäpuolta varten erilaisia salpoja, mutta ovi ja karmi eivät olleetkaan samassa tasossa. Tiivisteiden lisäämisen jälkeen ovi alkoikin pysyä itsestään kiinni. Ja odotan nyt vielä, voinhan sisällä ollessani työntää maton ovea vasten. Ja poissaollessani haka pitää oven kiinni.
Ovessa on vanha ns. kamarinlukko, mutta se on asennettu hassusti. Lukon kielen pitäisi osua karmissa olevaan, metallilla vahvistettuun koloon, mutta tämän lukon kieli ei edes ulotu karmiin. Mökin karmeissa on kyllä koloja. Ehkä ovet onkin ostettu käytettyinä johonkin muuhun tarkoitukseen.
Kun puhdistin lukkoa sain esiin sen valmistajan nimen, Björkbodan. Se on sijainnut Kemiönsaarella. Björkbodan ruukki perustettiin vuonna 1732. Avainten ja lukkojen valmistus aloitettiin 1880-luvun lopussa. Myöhemmin tehtaan omisti Wärtsilä. Lukkojen nimi oli ennen Boda, sittemmin Abloy. Björkbodan lukkotehdas lopetettiin vuonna 2019.
Tajusin liian myöhään, että reikiin, joista karmit on kiinnitetty ovenpieliin, pitäisi hankkia tulpat. Muovisia en halunnut, löysin kaupunkikäynnillä puisia, mutta nämä olisi pitänyt maalata ennen asentamista. Mutta olkoot, onhan ovessakin puista ja maalattua pintaa.
Kuistin puolella mustasin oven saranat liesimustalla.
Nyt on jännittävää nähdä, auttaako oviprojekti pienentämään sähkön kulutusta.
